Lisä- ja muutostöissä noudatettava rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja

KKO on antanut ratkaisunsa urakkariidassa YIT/Vilhonkatu 7 (SOK). Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan, ettei YSE:n menettelytapoja lisä- ja muutostöissä saa syrjäyttää ilman nimenomaista sopimusta. (KKO 2008:19)

KKO:n tuomion mukaan urakoitsijan olisi tullut olla aloitteellinen tavoite- ja kattohintojen tarkistamisessa ja yksittäiset lisä- ja muutostyöt olisi tullut käsitellä YSE-ehtojen mukaisesti. Työmaakokouksiin toimitettuja niin sanottuja lisä- ja muutostöiden seurantalistoja ei pidetty riittävänä reklamaationa YSE-ehtojen mukaisista lisä- ja muutostöistä. KKO:n käsityksen mukaan listat eivät sisältäneet sellaisia esityksiä, jotka rakennuttaja olisi voinut joko hyväksyä tai hylätä.

KKO katsoi, että urakoitsijan olisi tullut esittää yksilöity vaatimuksensa kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun se on saanut käyttöönsä suunnitelmat, joista on riittävällä tarkkuudella voinut arvioida lisä- tai muutostyön kustannukset. Kohtuullisena aikana KKO piti yhtä kuukautta.

Jos lisä- tai muutostyö on ollut luonteeltaan senlaatuinen, ettei siitä ole erikseen laadittu suunnitelmia - esimerkiksi talvilisätyöt - urakoitsijan olisi tullut esittää niistä kustannusselvitys heti kun se oli mahdollista. Asianmukainen aika olisi ollut viipymättä sen jälkeen kun työt oli tehty ja useamman kuukauden kestävistä töistä kuukausittain.

KKO katsoi kuitenkin, että sellaisista lisä- ja muutostöistä, joista urakoitsija oli saanut käyttöönsä toteutussuunnitelmat vasta huhtikuussa 1999 tai sen jälkeen, sillä oli oikeus esittää vaatimustensa perusteet vastaanottotarkastuksessa ja niiden summat taloudellisessa loppuselvityksessä. KKO perusteli kannanottoaan siten, että ottaen huomioon urakan sovitun valmistumisajan 28.5.1999 tällaiset työt olisi kohteen loppuunsaattamiseksi joka tapauksessa tehty, eikä rakennuttaja urakoitsijan kustannusselvityksen perusteellakaan olisi käytännössä voinut esimerkiksi suunnitelmia muuttamalla vaikuttaa kohteen kustannusten muodostumiseen.

Näillä perusteilla tilaajan maksuvelvollisuutta lisä- ja muutostöistä alennettiin hovioikeuden tuomitsemasta noin puoleen.

Samassa ratkaisussa KKO edellytti urakoitsijan noudattavan YSE-ehtojen määräyksiä urakka-ajan pidennyksestä siten, että mahdollisista viivästyksistä olisi tullut ilmoittaa etukäteen rakennuttajalle. Urakoitsijan olisi tullut myös näyttää toteen lisäaikavaatimuksensa määrä ja peruste. YSE:n mukaan urakoitsijan tulee esittää yksilöity vaatimuksensa urakka-ajan pidennykseen lisä- ja muutostöiden johdosta ennen niiden suorittamista. Tätä velvollisuutta ei ollut täytetty niin sanotuilla seurantalistoilla ja muilla yleisluonteisilla varauksilla, joita urakoitsija oli urakan aikana esittänyt.

Tämänmukaisesti KKO päätti, että urakoitsijan tuli maksaa tilaajalle rakennustyön viivästymisestä viivästyssakkoa ja tilaaja vapautettiin suorittamasta urakoitsijalle korvausta urakka-ajan pidentymisestä. Lisäksi KKO päätti, että kumpikin osapuoli saa pitää oikeudenkäyntikulunsa asiassa omana vahinkonaan.

Koko korkeimman oikeuden ratkaisu on luettavissa Finlexin sivuilta.