Onnistuvatko normitalkoot - lisääntyykö säätely?

Kilpailuviraston selvityksessä 1/2008 käsiteltiin sääntelyn vaikutusta kohtuuhintaiseen asuntotarjontaan. OECD:n maaraportissa (2003) todetaan, että Suomessa 1990-luvulla tehdyt sääntelyä vähentäneet toimenpiteet kohensivat tuottavuutta ja kasvua. Suomessa on silti edelleen runsaasti kilpailua estävää sääntelyä, erityisesti rakennusalalla. OECD:n raportin mukaan ongelmia on aiheuttanut erityisesti ympäristöministeriön antama Suomen rakentamismääräyskokoelma ja sen tulkinta.

Kun sääntelyä tarkastellaan teknisten ratkaisujen toteutettavuuden, tarkoituksenmukaisuuden tai kustannusvaikutusten kannalta, kohdataan "pienten purojen ongelma". Yksityiskohtainen sääntely muodostuu erittäin suuresta joukosta määräyksiä, joista yksikään ei näytä mitenkään dramaattiselta. Sääntelyn puolustajat voivat aina vedota siihen, ettei jokin yksittäinen pieni asia voi olla kynnyskysymys laadukkaan ja kustannustehokkaan rakentamisen kannalta. Ongelma muodostuukin siitä kokonaisuudesta, jossa uusia määräyksiä ja ohjeita lisätään jatkuvasti.

Myös selvitysmies Tarasti kiinnittää 10.12.2007 raportissaan huomiota siihen, että normiohjauksella on ollut taipumus kehittyä aikaisempaa tarkempaan suuntaan. Näin on käynyt asemakaavoissa ja rakentamismääräyskokoelman määräyksissä. Tarastin johtopäätös onkin, että asemakaavojen ja rakentamismääräysten yksityiskohtaisuutta tulisi vähentää.

Asuntoministeri Vapaavuori on asettanut asuntopoliittisen ohjelmatyöryhmän esitykseen liittyen projektiryhmän selvittämään mitkä rakentamis- ja kaavamääräykset nostavat tarpeettomasti rakentamiskustannuksia. Terveellisyyteen, turvallisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen pohjautuvilla argumenteilla sääntelyn lisäämiseksi on sinänsä hyvää tarkoittava päämäärä. Ongelmana on, että ne irtautuvat teknisistä ja taloudellisista realiteeteista idealististen perustelujen suuntaan, ja silloin tulee ylilyöntejä.
Onko oikein, että kaikki nämä sinänsä kannatettavat päämäärät asetetaan säännönmukaisesti esimerkiksi asumisen kohtuuhintaisen tavoitteen edelle?

Toivottavasti Vapaavuoren työryhmä pystyy vähentämään säädösmäärää normitalkoissaan. Taitaa kuitenkin käydä niin, että työryhmän tavoite karkaa käsistä ja säädösten määrä vain lisääntyy. Ympäristöministeriö laatii normitalkoiden rinnalla uusia säädöksiä mm. uudistamalla rakentamismääräyskokoelman osaa A2.

Ministeriö kutsui säädösten A2 uudistamiseen työryhmän, johon nimettiin ensisijaisesti suunnittelijoita edustavien henkilöjärjestöjen ja säädöksiä valvovien tahojen edustajia. Ammatilliseen koulutustaustaan perustuvien henkilöjärjestöjen pyrkimyksenä on suojata ammattikuntaansa kilpailulta luomalla tai vahvistamalla jäsenkuntansa monopolia. Perusteena ovat tietenkin välillisesti turvallisuuteen, terveyteen ja ympäristöön liittyvät argumentit. Onpa säädösehdotukseen löydetty aivan uusikin monopolin paikka piha- ja vihersuunnittelusta, joka on paalutettu tietyille ammattiryhmille. Tämä siitä huolimatta, että vapaassa markkinataloudessa tällaiselle tehtäväkokonaisuudelle ei asunto- eikä muussakaan rakennustuotannossa ole ollut tarpeeseen perustuvaa kysyntää.

Turvallisuudesta, terveellisyydestä, ympäristövaikutuksista ja erityisryhmien palveluista ei saisi tinkiä, mutta mistä löytyisi riittävästi viisautta optimoida pikkutarkkoja pykäliä sekä rakentamisen toiminnallisia ja taloudellisia tuloksia?

Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry
Jani Saarinen, toimitusjohtaja
Raimo Seppälä, tekninen johtaja