RAKLIn tavoitteet hallitusohjelmaan 2011-2015

Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry esittää, että keväällä 2011 aloittavan hallituksen hallitusohjelmaan sisällytetään seuraavat tavoitteet:

-	Rakennetun ympäristön energiatehokkuutta parannetaan yhteistyössä kiinteistö- ja rakentamisalan toimijoiden ja viranomaisten kanssa parhaan lopputuloksen varmistamiseksi
-	Energia- ja veropolitiikka on ennustettavaa, mikä tukee oikeansuuntaisia investointi- ja sijoituspäätöksiä
-	Asuntopolitiikka on pitkäjänteistä ja ennakoitavaa, mikä turvaa riittävän kohtuuhintaisen asuntotuotannon: tehokkaasti kohdennetut tuet, yleishyödyllisyyslainsäädännön kehittäminen, riittävän tonttitarjonnan turvaaminen
-	Turvataan infrastruktuurin ylläpidon, kehittämisen ja rahoituksen pitkäjänteisyys
-	Turvataan kiinteistöjen asema verotuksellisesti tasavertaisena muihin sijoitusmuotoihin verrattuna
-	Taataan rakennetun ympäristön kokonaisvaltainen kehittäminen: vastuu asunto- ja kaavoitusasioista samalle ministerille, toimiva yhteistyö energia- ja infra-asioista vastaavien ministereiden kesken
-	Kiinteistö- ja rakentamisalalle turvataan riittävästi resursseja alan opetukseen sekä kehitys- ja tutkimustyöhön

Ilmasto- ja energiapolitiikka

Ilmastonmuutos on yhteinen haasteemme ja kiinteistö- ja rakennusala haluaa olla mukana kantamassa vastuunsa sen ehkäisemisestä, koska alan merkitys Suomen energiakulutuksessa ja päästöjen tuottamisessa on merkittävä.

Vietäessä käytäntöön ERA17-toimenpideohjelman aloitteita on huolehdittava siitä, että viranomaiset ja alan toimijat suunnittelevat tehtävät toimenpiteet tiiviissä yhteistyössä. Uusien toimintatapojen käyttöönoton järkevä aikataulutus ja niiden aiheuttamien käytännön vaikutusten arviointi on varmistettava. Yhteistyöllä sitoutetaan osapuolet yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen.

ERA17:ssa ehdotettu rakentamismääräysten road map on tervetullut aloite, mutta sen toteuttamiseen kaavailtu aikataulu on toimivan käytännön toteutuksen kannalta liian haasteellinen. Road map -ajattelua tulisi laajentaa myös muihin rakentamiseen vaikuttaviin normeihin ja päätöksiin kuin määräyksiin. Määräysten tiukentaminen ei välttämättä synnytä parasta ja toimivinta lopputulosta. Toimijoita tulee kannustaa oma-aloitteiseen aktiivisuuteen energiatehokkuuden parantamisessa. Ratkaisujen tekemiseksi on tärkeää, että valtiovallan linjaukset eri energiamuotojen ja päästövaatimusten suhteen ovat pitkäkestoisia ja ennakoitavia. Esimerkiksi uusien energiaratkaisujen käyttöönoton edistämiseksi tulee niiden käytöstä aiheutuvien pitkän aikavälin kustannusten ennakoitavuutta parantaa. On myös ratkaistava kiinteistönomistajien asema energianmyyjinä, kun kiinteistöt tulevaisuudessa enenevässä määrin myös tuottavat energiaa.

Energiainvestointien lisäämiseksi tulisi kehittää kannustimia, kuten verohelpotukset tai korotetut korjaus- ja käynnistysavustukset. RAKLI pitää tärkeänä, että Kiinteistöalan energiatehokkuussopimukseen sitoutuneet yhteisöt saavat korotettua energia-avustusta kannustimena pitkäjänteisestä energiatehokkuuden parantamisen eteen tekemästään työstä. Avustuksiin tulee varata riittävät määrärahat.

Energiatehokkuutta on pyrittävä parantamaan kiinteistön koko elinkaaren aikana: rakentamisessa, käytössä ja korjauksessa. Olemassa olevissa kohteissa suurimmat säästöt syntyvät käyttöä kehittämällä, eivät korjaamalla. Tätä tulee edesauttaa muun muassa kehittämällä kulutuksen reaaliaikaista mittaamista, joka tekee käytön näkyväksi.

Toimivalla yhdyskuntarakenteella on suuri merkitys siihen, miten energia- ja ilmastotavoitteisiin päästään. Ratkaisuja pohdittaessa on huomioitava niin asuminen ja työnteko kuin julkiset ja yksityiset palvelutkin sekä liikenneratkaisut. Nykyistä tiiviimpi yhdyskuntarakenne mahdollistaa myös laajemman joukkoliikenteen käytön ja esimerkiksi ympäristöystävälliset raideratkaisut. Tämä edellyttää toimivaa yhteistyötä hallinnonalarajojen yli sekä kiinteistö- ja infra-alan toimijoiden kesken.

Ilmasto- ja energiapolitiikka tiiviisti:

-	Viranomaisten ja alan tiivis yhteistyö energiatehokkuuden kehittämisessä takaa toimivimman lopputuloksen ja nopeimman toteutuksen
-	Pitkäkestoiset poliittiset linjaukset ja oikein suunnatut kannustimet edistävät energiainvestointeja
-	Rakennusten käytönaikaista energiatehokkuutta tulee parantaa mittarointia kehittämällä
-	Yhdyskuntarakenteita tulee kehittää sekä energiatehokkuuden että palvelevuuden näkökulmista

Asuntopolitiikka

Elinkeinopolitiikan ja työvoiman liikkuvuuden kannalta on olennaista, että kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on tarjolla riittävästi. Kohtuuhintaisiin vuokra-asuntoihin kohdistuu kova kysyntä erityisesti pääkaupunkiseudulla ja myös muissa kasvukeskuksissa. Vuokra-asuntojen kysyntää lisäävät jatkossa entisestään muun muassa kaupungistuminen, pienten kotitalouksien määrän kasvu, väestön ikääntyminen sekä maahanmuutto. Kiristyvien energiatehokkuusmääräysten, rakennuskustannusten nousun ja vuosien 2009-2010 korotettujen tukitoimien päättymisen yhteisvaikutus uhkaa lakkauttaa hyvin kehittyneen vuokra-asuntotuotannon. Asuntotilanne muodostuu etenkin matalapalkkaisilla aloilla työskenteleville kestämättömäksi, ellei riittävää kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa pystytä pitämään yllä myös talouden lähtiessä kasvuun.

Tulevalla hallituskaudella keskeistä on turvata riittävä vuokra-asuntotuotanto ja asumisen energiatehokkuuden parantuminen. Asumiseen kohdistuviin haasteisiin tulee vastata vakaalla ja pitkäaikaisella asuntopolitiikalla, joka tukee asuntoinvestointien toteutumista. Omistajat sitoutuvat investointeihinsa pitkäksi aikaa, minkä vuoksi heidän on voitava ennakoida päätöstensä pitkän aikavälin seuraukset. Myös uusien innovaatioiden ja monipuolisten asumisvaihtoehtojen syntymistä pitää tukea, jotta sopivia ratkaisuja löytyy erilaisiin elämäntilanteisiin.

Riittävästä tonttitarjonnasta niin valtion tukemaan kuin vapaarahoitteiseenkin asuntotuotantoon on huolehdittava, jotta asuntotuotanto pysyy riittävällä tasolla. Myöskään rakentamiskustannukset eivät saa nousta kohtuuttomiksi muun muassa energiatehokkuuden parantamisen, esteettömyyden takaamisen tai väestönsuoja- ja pysäköintipaikkojen vaatimusten seurauksena. Rakentamisen normitalkoissa tehtyä työtä tulee viedä ripeällä aikataululla eteenpäin ja käytäntöön, jotta turhat rakentamisen kustannukset saadaan kuriin.

Valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon ehtojen tulee mahdollistaa vuokralaisten maksukykyä vastaavien kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen. Niin sanotun perinteisen korkotuen ehtojen (muun muassa lainansaajan omavastuukorko) tulee olla sellaiset, että niissä on aina olemassa aito tukielementti vallitsevasta korkotasosta huolimatta. RAKLI esittää, että asuntotuotannon lisäämiseksi perinteisen korkotuen rinnalle kehitetään kevennetty korkotukimalli, joka pääpiirteissään voisi olla esimerkiksi 1990-luvulla käytetyn pitkän korkotuen kaltainen.

Riittävän asuntotuotannon turvaamiseksi myös yleishyödyllisyyslainsäädäntöä tulee lieventää muun muassa poistamalla niin sanotut ikuiset, yhtiökohtaiset rajoitukset. Pahimmasta asuntopulasta kärsivän pääkaupunkiseudun tilanteen helpottamiseksi tulisi käynnistysavustus alueella säilyttää 15 000 euron tasolla per asunto. Myös muissa kasvukeskuksissa käynnistysavustus tulisi säilyttää ainakin vuonna 2011. Erityisryhmien osalta tarve asunnoille tulee kasvamaan muun muassa väestön ikääntymisen vuoksi ja siksi on tärkeää varmistaa, että erityisryhmien investointiavustukseen varataan riittävästi määrärahoja, ja että avustus yksittäisessä kohteessa on aina vähintään samalla tasolla kuin valtion tuki muussakin ARA-tuotannossa.

Valtion tuella rakennettu asuntokanta lähestyy merkittäviltä osin peruskorjausikää. Niiden rakentamisaikaiset lainat ovat usein yhä lähes lyhentämättömiä. Tästä johtuen vaarana on lainarasitteen muodostuminen niin korkeaksi, että tämä nostaa vuokratason asukkaiden kannalta kestämättömäksi. On tärkeää kehittää keinoja, joilla tätä riskiä voidaan hallita.

RAKLI pitää hyvänä sitä, että asumistukiuudistusta on valmisteltu ja toivoo sen pikaista loppuunsaattamista ja täytäntöönpanoa. Hyvää esityksessä on järjestelmän selkeyttäminen. Asumistukijärjestelmän kehittäminen siten, että asukkaan valinnanvapaus kasvaa ja vuokramarkkinoiden toimintakyky voidaan taata, on kannatettavaa. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota siihen, että enimmäisvuokratasot ja vahvistetut tulorajat ovat todellisuutta vastaavalla tasolla, mikä ei työryhmän esityksessä ainakaan pääkaupunkiseudun osalta toteudu. Myös tuen riittävyys uudemmassa asuntokannassa on varmistettava. Huonona RAKLI pitää sitä, jos asumistuen saajia ohjataan jatkossa entistä enemmän asumaan valtion tukemaan asuntokantaan, koska tämä toteutuessaan lisäisi segregaatiota ja leimaisi sekä asukkaita, vuokrataloja että asuntoalueita.

Asuntopolitiikka tiiviisti:

-	Vakaalla ja pitkäaikaisella asuntopolitiikalla varmistetaan riittävä asuntotuotanto sekä vuokra-asuntoyhteisöjen investointipäätösten ennakoitavuus ja toteutettavuus
-	Rakennus- ja asumiskustannusten nousun hillitsemiseksi pitää riittävä tonttitarjonta turvata ja normitalkoiden tulokset viedä nopeasti käytäntöön
-	Valtion tukeman tuotannon ehtoja on kehitettävä niin, että varmistetaan riittävä kohtuuhintainen vuokra-asuntotuotanto, joka vastaa asukkaiden maksukykyä
-	Kevennetyllä korkotukimallilla voidaan lisätä vuokra-asuntotuotantoa
-	Käynnistysavustuksilla tulee tukea asuntotuotantoa pahimmasta asuntopulasta kärsivissä kasvukeskuksissa
-	Asumistukiuudistuksen toimeenpanossa tulee huomioida järjestelmän yksinkertaistaminen, asukkaan valinnanvapauden lisääminen ja se, etteivät asuinalueet leimaudu

Liikennepolitiikka

Tehokas liikennejärjestelmä edistää maan kilpailukykyä ja ylläpitää kansalaisten hyvinvointia. Liikennejärjestelmästä ja sen riittävästä rahoituksesta huolehtiminen edellyttää pitkäjänteistä liikenne- ja budjettipolitiikkaa.

RAKLI on huolissaan perusväylänpidon rahoituksen jälkeenjääneisyydestä, väyläverkoston kunnosta, kasvukeskusten julkisen liikenteen palvelutasosta ja liikenneturvallisuudesta. Nykyisen rahoitustason jatkuessa väyläverkoston kunto jatkaa heikkenemistään ja kehittämisinvestointien taso laskee.

Liikennejärjestelmän investoinnit ja käyttömenot pitäisi jatkossa erottaa selkeästi toisistaan. Investointien suunnittelujakso on saatava vaalikautta pitkäjänteisemmäksi. Rakli kannattaa 10-15 vuoden mittaisen kehittämisohjelman laatimisesta poliittisen päätöksenteon pohjaksi. Investointien rahoitukseen tulisi kehittää uusia välineitä; ehdotettu valtio-omisteinen rahoitusyhtiö Infra Oy on kannatettava aloite.

On tärkeää, että uudisinvestointeja tehdään ja liikennekäyttäytymiseen vaikutetaan niin sanotun älyliikenteen keinoilla, mutta tämä ei saa tapahtua perusinfrastruktuurin kunnon kustannuksella. Jatkossa kansalaisten liikkumistapojen ja elinkeinoelämän logistiikkaratkaisujen valintaan tulee vaikuttaa palveluntarjonnalla sekä liikkumista ja kulkumuodon valintaa ohjaavalla teknologialla.

Liikenne- ja ympäristöpoliittisesti tehokas ratkaisu voi olla satelliittipaikannukseen ja kilometriperusteisiin käyttömaksuihin perustuva liikenteen verotus. Tällaisen järjestelmän tutkimiseen tulisi panostaa seuraavalla hallituskaudella. Pelkästään kasvukeskuksiin kohdistuvat ruuhkamaksut eivät mielestämme palvele liikenteen ohjaustarpeita ja yhdyskuntarakenteiden ekologisesti oikeansuuntaista kehittymistä.

Liikennepolitiikka tiiviisti:

-	Perusväylänpitoon on varattava riittävä rahoitus
-	Uudis- ja ylläpitoinvestointeihin laadittava 10-15 vuoden kehitysohjelma
-	Infrastruktuurin rahoitukseen kehitettävä uusia vaihtoehtoja esimerkiksi perustamalla Infra Oy

Veropolitiikka

Verotusta uudistettaessa on huomioitava, ettei kiinteistöihin kohdistuva kokonaisverorasitus muodostu liian suureksi. Suunnitteilla olevat verouudistukset näyttävät kohdistuvan muita toimialoja rankemmin kiinteistöalalle. On pelättävissä, että tämä tulee näkymään suurina vuokrankorotuksina niin vuokra-asunto- kuin toimitilamarkkinoillakin. Verojärjestelmän uudistuksessa on huomioitava, että kiinteistöjen asema säilyy verotuksellisesti tasavertaisena muihin sijoitusmuotoihin verrattuna ja yritysten toimintaympäristö toimivana. Mahdollisuudet poistojen käytettävyyteen sekä riittävään korkojen vähennysoikeuteen on myös turvattava.

Taloudellisen rikollisuuden torjuminen

Kiinteistö- ja rakentamisala on tehnyt jo pitkään työtä taloudellisen rikollisuuden torjumiseksi yhdessä viranomaisten kanssa. Ala on muun muassa sitoutunut noudattamaan Harmaan talouden torjunta-sopimusta ja kehittänyt käytännön työkaluja, kuten Tilaajavastuu.fi-palvelun vastuullisten toimijoiden tunnistamiseen. Taloudellisen rikollisuuden kitkeminen kiinteistö- ja rakentamisalalta edellyttää jo tehtyjen toimien lisäksi viranomaisten valvontaresurssien lisäämistä, entistä tiiviimpää yhteistyötä viranomaisten ja alan kesken sekä ulkomaisen työvoiman rekisteröintiä välittömästi Suomeen tulon jälkeen. Kaikki edellä mainitut toimet on otettava käyttöön, jotta rikollisten kiinnijäämisen riski kasvaa. Tehostustoimet lisäävät valtion verokertymää ja maksavat näin itse itsensä takaisin.

Koulutus- ja tutkimuspolitiikka

Kiinteistö- ja rakentamisala tarvitsee panostuksia koulutukseen sekä kehitys- ja tutkimustoimintaan, jotta alan monipuolinen osaaminen pystytään turvaamaan. Alan on kyettävä vastaamaan esimerkiksi energiatehokkuuden parantamisen, rahoitusosaamisen ja ikääntymisen tuomiin haasteisiin.

Kiinteistö- ja rakentamisalan koulutukseen sekä tutkimus- ja kehitystyöhön on varattava riittävät resurssit. Ne tulee suunnata kysyntää vastaavasti erityisesti kiinteistöalan ja -rahoituksen, rakennetun ympäristön kunnossapidon ja kehittämisen, elinkaaripalveluiden sekä yhdyskuntasuunnittelun koulutukseen. Kiinteistö- ja rakentamisalan energiatehokkuuden sekä talotekniikan ja uusien teknologioiden soveltamisen tutkimiseen ja kehittämiseen tarvitaan myös lisää määrärahoja.

Rakennetun ympäristön kokonaisvaltainen kehittäminen

Rakennetun ympäristön kokonaisvaltaisen kehittämisen kannalta on tärkeää, ettei hallinnonala jakaudu liian pieniin osa-alueisiin eri ministeriöiden alaisuuteen. RAKLI pitää hyvänä ratkaisua, jossa asunto- ja kaavoitusasiat on vastuutettu samalle ministerille.

On myös tärkeää, että rakennettua ympäristöä koskevissa asioissa yhteistyö sujuu eri hallinnonalojen välillä. Esimerkiksi energia- ja liikenneasiat sekä asumisen osalta sosiaalipoliittiset kysymykset liittyvät kiinteästi kiinteistö- ja rakentamisalan toimintaedellytyksiin. Lisäksi myös talouspoliittisilla ratkaisuilla on suuri vaikutus alan yritysten ja sijoittajien toimintaan. Myös näillä hallinnonaloilla tulee lisätä yhteistyötä kiinteistö- ja rakentamisalan kanssa.

Kiinteistönomistajat tekevät mielellään yhteistyötä viranomaisten kanssa, jotta suomalaista toimintaympäristöä voidaan kehittää mahdollisimman hyvin käyttäjiä palvelevaksi ja niin, että löydetään käytännössä toimivat ratkaisut. Alan toimijoiden näkemysten hyödyntäminen riittävän varhaisessa vaiheessa voi auttaa näkemään paremmin eri uudistusten vaikutukset ja toteutusmahdollisuudet.

Yhteistyön tuloksena voisi syntyä myös uusia ajatuksia, jotka edistäisivät toimintaympäristön kehittymistä ja eri osapuolten sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Yhteistyötä voidaan tehdä esimerkiksi poliittisten ohjelmien, kehityshankkeiden ja lainsäädäntöuudistusten valmistelussa. Näin voidaan myös varmistaa edellä mainittujen toimenpiteiden toivotunlainen ohjaavuus ja käytännön toimivuus.

Kokonaisvaltainen kehittäminen tiiviisti:

-	Asuminen ja kaavoitus saman ministerin vastuulle
-	Sujuva yhteistyö hallinnonalarajojen yli kiinteistö- ja rakentamisalaa koskevissa kysymyksissä

Yhteistyö alan toimijoiden ja viranomaisten välillä riittävän ajoissa ja laajasti takaa parhaiden ratkaisujen löytämisen

Lisätietoja :
Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry
Toimitusjohtaja Helena Kinnunen, puh. 050 555 8177

RAKLIn hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015 pdf-tiedostona