Tilaa elämälle

Aija Tasa: Mutta miten käy ARA-tuotannon?

29.05.15 / Tasa Aija

Asumisen osalta hallitusohjelmaan sisältyy sekä hyviä avauksia että huolta herättäviä yksityiskohtia. Olennaisia tekijöitä kohtuuhintaisen asuntotuotannon yhtälön toteutumisessa on rakentamiskelpoisten tonttien saatavuus ja hinta sekä rakentamisen kustannukset ylipäätään. RAKLI on pitkään edistänyt kaavoitusmenettelyjen keventämistä, toimia tonttitarjonnan lisäämiseksi sekä sääntelyn purkamista. Näihin onkin hallitusohjelmassa kiinnitetty kiitettävästi huomiota ja ohjelmassa esitetään lukuisia toimenpiteitä sääntelyn purkamiseksi.

Jatkon kannalta on tärkeää, että toimenpiteitä sääntelyn purkamiseksi tehdään tehokkaasti ja toivotut vaikutukset aikaansaaden. Myös täydennysrakentamista ja käyttötarkoituksenmuutoksia joustavoitetaan, mikä on erittäin hieno asia. Olemassa olevan yhdyskuntarakenteen ja infran hyödyntäminen on järkevää sekä kustannussyistä että ympäristönäkökulmasta. Myös tyhjien tilojen ongelma pitää ratkaista, etteivät ne makaa hyödyttöminä kustannuksia aiheuttamassa.

Erityisiä kiitoksen aiheita asuntotarjonnan lisäämisen kannalta on sääntelyn purkamisen lisäksi ehdotus kymmenen vuoden uudesta välimallista. Olennaista mallin toimivuuden kannalta on sen ehtojen kilpailukykyisyys. Malliin ei saa sisällyttää muita rajoitteita kuin vuokra-asuntokäyttövelvoitteen ilman asukasvalintaa ja vuokranmääritystä. Myös vieraan pääoman käytön sallimista työeläkeyhtiöiden asuntosijoituksissa jatketaan vuoteen 2019, mikä on hyvä asia. Näillä toimilla ja samanaikaisella sääntelyn purkamisella ja tonttitarjonnan parantamisella saadaan toivottavasti lisättyä merkittävästi vuokra-asuntotuotantoa. Tarjonnan lisääminen on paras keino asumisen kohtuuhintaistamiseen.

ARA-tuotannon osalta esitetään omistajan yleishyödyllisyysvaatimuksista luovuttavan. Tätä voidaan pitää erittäin hyvänä, mutta toteutustapaan liittyy auki olevia kysymyksiä.

Hallitusohjelmassa painotetaan kautta linjan sääntelyn purkamista. ARA-tuotannon ehtojen osalta esitykset ovat täysin päinvastaisia, ja ehtoihin esitetään lukuisia merkittäviä heikennyksiä. Asukasvalinnan kiristäminen esitetyllä tavalla johtaa jatkossa tuhansien vuokrasopimusten läpikäyntiin ja tarkistukseen vuosittain. Tämä lisää hallinnollista työtä ja kuluja sekä viranomaisten että asunto-omistajien osalta niin paljon, että on vaikea nähdä mitä säästöjä tällaisella menettelyllä aikaansaadaan. Kun vaakakupissa on vielä kannustinloukku, joka laittaa punnitsemaan työpaikan vastaanottamisen ja kodin menettämisen välillä sekä segregaation ja eriytymiskehityksen lisääntymisuhka, on tärkeä miettiä tehdyn päätöksen vaikutuksia käytännössä.

Tuoton tuloutukseen ja omien varojen korkoon kaavailtu pudotus kahdeksasta neljään prosenttiin estää pääomien saamista ARA-tuotantoon. ARA-tuotannon osalta esitetään myös muutoksia omakustannusvuokraan muun muassa korjauksiin varautumisen rajoittamisena ja vuokrien valtakunnallisesta tasaamisesta luopumisena, mikä ei ole vastuullisen kiinteistön ylläpidon kannalta järkevää. Korjauksiin varautuminen on jo nytkin ollut riittämätöntä, mitä mittava korjausvelka osoittaa. Tasausta on voitu osaltaan käyttää vuosi- ja peruskorjauskustannusten kohdentamiseen tasapuolisesti, mikä ehdotetun alueellisen rajaamisen myötä vaikeutuisi.

Hallitusohjelmaan tehdyt edellä kuvatut esitykset uhkaavat koko 40-vuotisen ARA-korkotukituotannon tulevaisuutta.

Hallitusneuvottelijat myös esittävät, ettei investointiavustuksia myönnettäisi jatkossa tavallisten seniori‐, opiskelija‐ ja nuorisoasuntojen rakentamiseen. Näille on kuitenkin paljon kysyntää ja ilman investointiavustusta tällaisten asuntojen lähtövuokra nousee liian korkeaksi. Opiskelija‐asuntojen kysynnän voidaan olettaa jatkuvan tasaisena erityisesti yliopistokaupungeissa. Myös senioriasuntojen osalta tarve tulee kasvamaan, kun väestö ikääntyy. Investointiavustuksen poistaminen heikentää entisestään opiskelijoiden taloudellista asemaa, jota jo muutenkin tällä hallituskaudella huononnetaan. Luopuminen tavallisten senioriasuntojen tukemisesta ei myöskään ole linjassa ikääntyvän väestön kotona asumisen edistämisen kanssa.

Hallitusohjelma lupaa siis sekä hyvää että huonoa kohtuuhintaiselle asumiselle. Tarjonnan lisääntyminen hillinnee vuokrien nousua, mutta toisaalta ARA-tuotannon tyssäämisen ja mahdollisen leimaantumisen seuraukset voivat olla katastrofaalisia sekä kaikkein heikompiosaisten että kaupunginosien kehityksen kannalta.

Nyt alkava jatkotyö näyttää, millaisia tuloksia hallitusohjelma tuottaa. Minä ja muut RAKLIn asiantuntijat haluamme olla mukana varmistamassa, että tehtävät ratkaisut toimivat myös käytännössä. Toteutustavat ratkaisevat onnistumisen ja riittämätön valmistelu voi vesittää hyvätkin tavoitteet.

Aija Tasa, johtaja, asuminen

Ota kantaa. Lähetä oma kommenttisi.

Nimi/nimimerkki:
Otsikko:
Kommentti:
 Lähetä