Rakennettu ympäristö on perusta Suomen kasvulle

Tiivistelmä RAKLIn tavoitteista

Kiinteistöt sekä liikenne- ja yhdyskuntatekniset alueet muodostavat 60 prosenttia kansanvarallisuudestamme. Kiinteistö- ja rakennusala on yksi niistä harvoista aloista, jotka ovat viime vuosinakin tuottaneet merkittävän osan, noin viidenneksen, Suomen kansanvarallisuuden arvonlisäyksestä. Yhtä paljon bruttokansantuotteestamme on kiinteitä investointeja, joista suurin osa on rakennuksia. Kiinteistötoimialan merkitys investointien tekijänä ja talouden toimeliaisuuden ylläpitäjänä on siis erittäin merkittävä. Eikä meillä ilman tätä alaa olisi koteja, työpaikkoja, kauppoja, sairaaloita, kouluja tai muuta päivittäin tarvitsemaamme perusinfrastruktuuria.

Kiinteistö- ja rakennusala työllistää Suomessa suoraan noin 300 000 ja lisäksi välillisesti 200 000 henkilöä. Nämä työpaikat ovat sidoksissa maassamme oleviin rakennuksiin ja infrastruktuurin, mikä takaa työpaikkojen säilymisen täällä. Rakennusinvestoinnit vauhdittavat myös talouskasvua, koska rakentamisella on huomattava vaikutus kansantalouteen. Kiinteistöala on myös merkittävä veronmaksaja. Verot maksaa pääosin kiinteistönomistaja ja vuokrassaan luonnollisesti myös asukas tai toimitilan käyttäjä. Toimistokiinteistön ylläpitokustannuksista noin neljännes ja asuintalon kustannuksista kolmannes muodostuu erilaisista veroista. Lisäksi verokertymää muodostuu myös sijoitustoiminnan tuotoista ja kiinteistökaupoista. Kokonaisverorasitusta arvioitaessa tulee huomioida myös talonrakentamisen verot, joiden osuus tehdystä investoinnista on 25 prosenttia.

Etenkin pääkaupunkiseudulla on pystyttävä tarjoamaan riittävästi kysyntää ja tarpeita vastaavia kohtuuhintaisia asuntoja, jotta työvoiman saatavuus voidaan taata. Asunnot on meillä perinteisesti omistettu itse, mutta pikku hiljaa vuokra-asumisen osuus on kasvamassa etenkin kaupungeissa muun muassa väestörakenteen muutosten seurauksena. Tämä on elinkeinoelämän kannalta myönteinen kehitys, koska työvoima voi liikkua vapaammin työn perässä, kun huolta oman asunnon myymisestä ei ole.

Suomalainen yhdyskuntarakenne on yhdessä suurimmista murroksistaan, kun kaupungistumisen vauhti kiihtyy. Tämä edellyttää kaupunkialueiden uudistamista, tehokasta tiivistämistä ja joustavaa täydennysrakentamista. Myös väyläverkoston ylläpitoon ja kehittämiseen on löydettävä keinot. Asumisen, työnteon ja liikkumisen kokonaisuuden on oltava sujuvaa.

Ammattimaisessa omistuksessa kansanvarallisuutemme kunto ja arvo säilyvät, minkä vuoksi kiinteistömarkkinoiden toimivuudesta huolehtiminen on erittäin tärkeää. Esimerkiksi eläkeyhtiöillä on tärkeä rooli pitkäaikaisina pääoman sijoittajina ja kiinteistöt tarjoavat eläkevaroillemme turvallista ja tasaista tuottoa. Meidän pitää myös houkutella ulkomaisia sijoituksia Suomeen ja investointien saamiseksi pitää kiinteistöalan rakennetta monipuolistaa muun muassa listattua sektoria kasvattamalla. Suomen vakaa, läpinäkyvä ja hyvin toimiva liiketoimintaympäristö on omiaan houkuttelemaan pääomia, minkä vuoksi on huolehdittava sen pysyvyydestä.

Kaupunkirakenteen muutokset sujuviksi

Kaupungistumisen vauhti kiihtyy ja rakentaminen kohdistuu yhä enemmän jo rakennettuun kaupunkiympäristöön. On sekä ekologisesti että kokonaisuuden toimivuuden kannalta järkevää hyödyntää olemassa oleva infrastruktuuri ja tiivistää kaupunkirakennetta. Toisaalta monet kaupunginosamme ovat tulleet peruskorjausikään, ja niiden uudistaminen on senkin vuoksi ajankohtaista. Tämä vaatii tehokkaita toimia niin kiinteistöjen omistajilta, valtiolta kuin kunniltakin.

Kaavoituksen haasteena on usein sen hitaus, mikä estää yhdyskuntien tarkoituksenmukaisen kehittämisen. Yhtenä syynä tähän ovat kaavavalitukset, jotka voivat pitkittää prosessia vuosilla. Vaikka kaavavalituksiin liittyvää ongelmaa on yritetty ratkaista, tarvitaan yhä tehokkaampia keinoja aiheettomien kaavavalitusten vähentämiseksi ja valitusten käsittelyn nopeuttamiseksi. Keinoja voivat olla määräajan asettaminen valituslupapäätösten antamiselle sekä riittävien resurssien osoittaminen valituskäsittelyyn. Nopeutettu valitusten käsittely edistää hankkeiden etenemistä ja vähentää myös viivytystarkoituksessa tehtäviä valituksia.

Kaavoitusprosessia on tehostettava myös muilta osin. Esimerkiksi erilaisten selvitysten ja kuulemisten tarpeellisuutta ja roolia on arvioitava huolella lopputuloksen kannalta. Maankäyttö- ja rakennuslain arviointityössä on tunnistettu lain muutostarpeita, joista erityisesti täydennysrakentamista ja korjausrakentamista helpottavat huomiot on vietävä lainsäädäntöön mahdollisimman pian. Täydennysrakentamiseen ja käyttötarkoituksen muutoksiin on sovellettava kevyempiä menettelyjä ja vaatimuksia, mikä mahdollistaa yhdyskuntien tehokkaan uudistamisen. Erityisesti pääkaupunkiseudulla käyttötarkoituksen muutoksia on edistettävä, jotta nyt tyhjillään olevat miljoona toimistoneliötä saadaan Suomen kilpailukykyä edistävällä tavalla käyttöön.

Keinot

  • Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisarvioinnissa tunnistettuja täydennysrakentamista ja korjaamista tukevia seikkoja edistetään viipymättä.
  • Rajataan kaavavalitusten antamismahdollisuutta ja niiden käsittelyä nopeutetaan ja otetaan käyttöön valitusmaksu.
  • Tehdään vain kunkin hankkeen kannalta tarpeelliset selvitykset ja arvioinnit, jotka sovitaan yhteistyössä hankkeen osapuolten kanssa, sekä asetetaan viranomaisille määräaika, jonka puitteissa heidän on näitä vaadittava.
  • Käyttötarkoitusten muutoksia ja täydennysrakentamista edistetään muun muassa mahdollistamalla kevennetyt kaavamenettelyt.

Kysyntää ja tarpeita vastaavaa asuntotarjontaa on lisättävä

Vuokra-asuntotuotanto on ollut viime vuosina pääkaupunkiseudulla tarpeeseen nähden riittämätöntä, ja asuntotilanne on muodostunut etenkin matalapalkkaisilla aloilla työskenteleville kestämättömäksi. Suomi tarvitsee pitkäjänteistä ja vakaata asuntopolitiikkaa. Omistajat sitoutuvat investointeihinsa vuosikymmeniksi, minkä vuoksi heidän on voitava ennakoida päätöstensä pitkän aikavälin seuraukset. Asumismenoja voidaan kohtuullistaa vain, jos turvataan riittävä asuntotarjonta sekä hillitään rakentamisen ja ylläpidon kustannusten jatkuvaa nousua, koska kustannukset siirtyvät vääjäämättä vuokriin asukkaiden maksettaviksi.

Asukkaiden tarpeita ja kysyntää vastaavan asuntotuotannon turvaamiseksi tuet pitää kohdistaa tehokkaasti, lieventää yleishyödyllisyyslainsäädäntöä ja varmistaa riittävä tonttitarjonta toimivien liikenneyhteyksien varrelta. Useilla paikkakunnilla taloudelliset reunaehdot estävät jo huonokuntoisten asuntojen korjaamisen, kun korjauskustannukset ylittävät asunnon markkina-arvon.

Valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon ehtojen on mahdollistettava vuokralaisten maksukykyä vastaavien kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen. Valtion tukijärjestelmiä pitää uudistaa kokonaisuudessaan siten, että ne ovat kannustavia ja sisältävät aina aidon tukielementin. Tukijärjestelmien pitää myös olla ajassa joustavia sekä ottaa huomioon lainoitetun kannan ylläpidon ja peruskorjausten kasvavat haasteet. Nykyisellä hallituskaudella käyttöön otettuja tukimuotoja, kuten omavastuukoron alentamista ja käynnistysavustusta, tulee tarvittaessa jatkaa.

Vuokra-asuntotuotannon edistämiseksi pitää yleishyödyllisyyslainsäädäntöä lieventää siten, että niin sanotut ikuiset, yhtiökohtaiset rajoitukset poistetaan. Yleishyödyllisyysstatus on peruttava yhtiöiltä, joilla ei ole omistuksessaan kohdekohtaisten käyttö- ja luovutusrajoitusten alaisia vuokra-asuntokohteita.

Erityisryhmien osalta tarve vuokra-asunnoille tulee kasvamaan muun muassa väestön ikääntymisen vuoksi, ja siksi on tärkeää varmistaa, että erityisryhmien investointiavustukseen varataan riittävästi määrärahoja. Lisäksi on varmistettava, että avustus on yksittäisessä kohteessa aina vähintään samalla tasolla kuin valtion tuki muussakin ARA-tuotannossa.

Keinot

  • Varmistetaan riittävä tonttitarjonta vuokra-asuntotuotantoon.
  • Normeista ja veroratkaisuista johtuvien rakentamisen ja ylläpidon kustannusten nousu estetään.
  • Tukijärjestelmää yksinkertaistetaan, tehostetaan ja järkeistetään.
  • Yleishyödyllisyyslainsäädäntöä lievennetään.
  • Alueiden kehittämisohjelman työtä jatketaan, mm. lähiöiden suunnitelmallinen ja taloudellisesti järkevä peruskorjaaminen.

Väylien kunnossapitoon ja kehittämiseen on panostettava

Infrarakenteiden kunto Suomessa on rapautumassa huolestuttavalla vauhdilla ja korjausvelka kasvaa jatkuvasti. Väyläverkoston kunnossapitoon varattu rahoitus on ollut jo vuosia liian niukkaa. Toimiva infrastruktuuri edellyttää kehittämisen ja rahoituksen pitkäjänteisyyttä sekä näiden mahdollistamaa suunnitelmallista kunnossapitoa. Väyläverkostoa on ylläpitämisen lisäksi kehitettävä myös uusilla investoinneilla, jotta se kestää kasvavien liikennemäärien tuoman paineen.

Riittävän palvelutason turvaaminen etenkin elinkeinoelämän tärkeillä kuljetusreiteillä on ehdoton edellytys kilpailukykymme säilymiselle. Tämä on vakavasti uhattuna, kun väylien korjausvelkaa on kertynyt jo 2,3 miljardia euroa. Tämän vuoksi on keskityttävä myös perusväylänpitoon. Samalla on kehitettävä uusia tapoja infrastruktuurin rakentamisen ja korjaamisen rahoitukseen sekä tuottavuuden parantamiseen.

Keinot

  • Väyläverkoston ylläpitoa ja uusinvestointeja suunnitellaan pitkällä tähtäimellä.
  • Väylästön käytöstä laaditaan selvitys, jonka pohjalta voidaan varmistaa varojen oikea kohdentaminen Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi.
  • Perusväylänpidon riittävät määrärahat turvataan: taso palautetaan vähintään vuoden 2014 kehysriihen leikkausta edeltäneelle tasolle.
  • Kehitetään uusia malleja infrainvestointien ja kunnossapidon rahoittamiseen.

Sääntelystä syntyvät rakentamisen kustannukset kuriin

Järkevä rakentamisen ohjaus ja määräysten tulkinta ovat edellytyksiä sille, että kustannukset pysyvät kurissa ja hankkeet käynnistyvät. Korjausrakentamisen osalta on seuraavan hallituskauden aikana päättymässä maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäännös, joka on mahdollistanut rakentamismääräyksien harkinnanvaraisen soveltamisen. Uhkana on, että tiukkoja uudisrakentamista koskevia määräyksiä sovelletaan tämän jälkeen laajasti korjaamiseen ja käyttötarkoituksenmuutoksiin, mikä pahimmillaan estäisi välttämättömien korjausten tekemisen olemassa olevaan kantaan. Myös rakentamismääräyskokoelman osia uudistettaessa on varmistettava, ettei korjausrakentamista vaikeuteta. Korjaamista on nykytilanteesta pikemminkin helpotettava, koska meillä on paljon peruskorjausikään tulevia rakennuksia, joiden korjaaminen taloudellisesti järkevällä tavalla on erittäin haasteellista. Myös käyttötarkoituksenmuutoksiin on kannustettava keventämällä säädöksiä. Erityisesti nykyisessä suhdannetilanteessa on rakentamisen ja korjaamisen esteitä ja hidasteita karsittava tehokkaasti, jotta rakennukset pysyvät kunnossa, ovat optimaalisessa käytössä ja palvelevat käyttäjiään parhaalla mahdollisella tavalla.

Uudisrakentamisen osalta tulee normiohjauksen nykyisestä yksityiskohtaisuudesta päästä joustavampiin ratkaisuihin. Vaikka yksittäiset määräykset tai vaatimukset eivät olisikaan merkittäviä kustannusten kannalta, lisää niiden yhteisvaikutus rakentamisen hintaa merkittävästi. Rakentamisen edistämiseksi ja kustannusten hillitsemiseksi on jatkettava tehostetusti jo aloitettua normien perkaustyötä, jotta päästään nykyistä kustannustehokkaampiin käytäntöihin.

Kiinteistö- ja rakentamisala on vuosien varrella ottanut määrätietoisesti käyttöön vapaaehtoisia keinoja, joilla vähennetään talousrikollisuutta. Kiinteistöjen kunnossapitoon ja huoltoon liittyvät uudet tiedonantovelvoitteet aiheuttavat suhteettoman suuren hallinnollisen taakan verrattuna tästä saatavaan verokertymään. Kunnossapitoon ja huoltoon liittyvien tiedonantovelvoitteiden osalta onkin selvitettävä, voidaanko näitä keventää tai velvoitteista tältä osin luopua jopa kokonaan.

Tilaajan vastuisiin liittyvää harmaan talouden säädösvalmistelua on tähän saakka tehty ilman rakennuttajien edustajia niin sanotussa kolmikantamenettelyssä. Jatkossa tilaajiin kohdistuvaa lainsäädäntöä tulee ehdottomasti valmistella niin, että kiinteistöjen omistajien ja rakennuttajien edustajat ovat valmistelussa mukana, jotta valittujen keinojen tehokkuus ja käytännön toimivuus voidaan varmistaa.

Keinot

  • Olemassa olevan rakennuskannan korjaaminen, käyttötarkoituksen muuttaminen tai perusparantaminen ei laukaise uudisrakentamistasoisia velvoitteita.
  • Rakentamisen normistoa tarkastellaan kaikkien kustannuksia nostavien osatekijöiden, kuten energiatehokkuuden parantamisen, esteettömyyden, väestönsuojien rakentamisen sekä pysäköintipaikkojen, osalta kriittisesti.
  • Kiinteistöjen kunnossapitoon ja huoltoon liittyviä liian raskaita tiedonantovelvoitteita kevennetään.
  • Tilaajat otetaan mukaan harmaata taloutta torjuvaan säädösvalmisteluun.

Kiinteistöihin kohdistuvien verojen nousu on pysäytettävä

Haasteellisesta taloustilanteesta johtuen kiinteistöjen verotusta on viimeiset viisi vuotta kiristetty huomattavasti. Kiinteistöihin kohdistuvan verotuksen ei ole nähty häiritsevän talouskasvua, mikä ei pidä paikkaansa.

Kiinteistöihin kohdistuvat veronkorotukset ovat lyhytnäköisiä ratkaisuja, koska ne kohdistuvat omistajien lisäksi myös kiinteistöjen käyttäjiin, asukkaisiin ja yrityksiin. Veronkorotukset lisäävät niin asumisen kuin yritystenkin kustannuksia, ja ne toimivat siten sekä kohtuuhintaisen asumisen että maamme yritysystävällisyyden tavoitteita vastaan. Veronkorotukset heikentävät myös omistajien mahdollisuuksia huolehtia kiinteistöistään, mikä on erityisen ongelmallista kiinteistökannan ikääntyessä.

Kiinteistöihin kohdistuvien verojen määrä on monilla paikkakunnilla jopa kaksinkertaistunut ajanjaksolla 2000-2013, kun elinkustannusindeksi on samana aikana noussut vain 26 prosenttia. Kiinteistöihin kohdistuvien verojen osuus ylläpidon kustannuksista oli Helsingissä, Tampereella ja Turussa vuonna 2013 lähes 30 prosenttia. Kiinteistöihin suoraan tai välillisesti kohdistuvien verojen (kiinteistö-, varainsiirto-, arvonlisä-, jäte- sekä energia- ja sähkövero) huima nousu on lisännyt paineita vuokrien korotuksiin niin toimitiloissa kuin asunnoissakin. Riskinä on, että veronkorotusten seurauksena yhdelle toimialalle kasataan muita enemmän rasitteita, mikä heikentää liiketoimintamahdollisuuksia kiinteistöalalla merkittävästi.

Jotta meillä olisi koteja, työpaikkoja ja infrastruktuuria, tarvitaan rakennettua ympäristöä ja tahoja, jotka siihen investoivat. Tämän vuoksi on tärkeää tarkastella kiinteistöihin kohdistuvia veroja kokonaisuutena, eikä arvioida veronkorotuksia yksi kerrallaan. Suomen kilpailukyky yritysten sijoittumispaikkana ja asuinmaana heikkenee, jos vuokratasot nousevat täällä vuokralaisten maksukyvyn ulottumattomiin ylläpitokustannusten kasvaessa kohtuuttomiksi. Toisaalta verotuksen keventäminen toimii investointihalukkuutta lisäävänä tekijänä, mikä edistää työllisyyttä ja lisää verotuloja.

Keinot

  • Kiinteistöihin suoraan tai välillisesti kohdistuvia veroja ei nosteta hallituskauden aikana.
  • Selvitetään varainsiirtoveron korotuksen seuraukset kiinteistömarkkinoilla.

Lisätietoja:

toimitusjohtaja Jyrki Laurikainen, 040 844 2573
johtaja Aija Tasa, 050 327 2077
johtaja Mikko Nousiainen, 040 525 8440
tekninen johtaja Ilpo Peltonen, 040 551 9404