Millä turvataan mummon ja milleniaalin arki?

Suomi selvisi koronapandemiasta verrattain hyvin. Yllättävässä tilanteessa kyettiin yhteistyöhön. Vaalikevään lähestyessä ja siitäkin huolimatta konsensukselle on erityistä tarvetta, sillä muuten ei pärjätä nykyisen ja tulevien kriisien kanssa.

Venäjän hyökkäyssota sekä suomalaisia kurittavat energiakriisi ja inflaatio ovat viheliäinen vyyhti. Tilanne houkuttelee poliittisten irtopisteiden keräämiseen. Samalla uhkaa politiikan laiskistuminen, kun hoidetaan vain päälle kaatuvaa kriisiä. Näköalojen luominen tulevaisuuteen jää vähemmälle, vaikka sellaista nyt tarvittaisiin.

Tulevissa eduskuntavaaleissa keskustellaan asumisen, ruoan, sähkön ja yleensä elämisen hinnasta. Samalla tulisi silti keskustella myös siitä, miten Suomessa uskaltaa esimerkiksi investoida ja yrittää vielä 10 vuoden päästä.

Puolueet pystyisivät yhteistyöhön suurien uudistusten aikaansaamiseksi, mikäli ne uskaltavat liikkua mukavuusalueiltaan.

Kyselyiden mukaan suomalainen omistaja ja yrittäjä ovat huolissaan juuri vallitsevasta näköalattomuudesta. Yrittäjä harkitsee liian pitkään uuden työntekijän palkkaamista ja omistaja uuden investoinnin tekemistä, kun ei ole varmuutta kannattaako. Lompakon taivetta raotetaan vain, jos on pakko. Epävarmuus johtaa siihen, että ei kerry verotuloja eikä synny kasvua.

Suomi on toistaiseksi luotettava investointiympäristö. Kriisien ja pitkään muhineiden ongelmien myötä tilanne saattaa muuttua nopeasti. Väestörakenteen muutos vaikuttaa lähes kaikkeen. Siksi on välttämätöntä, että politiikassa löydetään yhteisymmärrystä investointiympäristön parantamiseksi rakenteellisesti ja laaja-alaisesti.

Elinkeinoelämän selvitysten mukaan Suomessa jää toteutumatta investointeja miljardien eurojen arvosta. Syitä tähän ovat muun muassa luvituskäytännöt ja liian kireä kotimainen ja EU-tason säänteleminen.

Selvää on, että miljardiluokan menetyksiin ei ole varaa. Siksi tulevalla hallituskaudella olisi jatkettava määrätietoisesti työtä luvitusten sujuvoittamiseksi ja vanhojen, otettuina annettujen käytäntöjen perkaamiseksi. Suomalainen kaavoitusjärjestelmä ja omistamisen verotuksen käytännöt ovat hyviä esimerkkejä kokonaisuuksista, joiden uudistaminen investointeja ruokkivammiksi loisi paljon kaivattua näköalaa.

Tulevana ja sitä seuraavina talvina kysytään, mistä voitaisiin tukea Pihtiputaan mummojen tai Kallion milleniaalien selviytymistä hurjasti kasvavien arjen menojen keskellä. Edessä on aidosti tilanne, jossa äkkikonstit ovat vähäiset. Kaikkien kasvavien kustannusten kompensoiminen valtion varoista olisi loputon suo. Mummo, milleniaali ja yleensä suomalaiset tulevat ottamaan takkiin. Siihen on meidän kaikkien sopeutuminen.

Tilanteen avuttomuuden vuoksi tulevaisuuden näköalaa synnyttävälle konsensukselle on tarvetta. Pitää olla varmuutta siitä, että sujuvaa arjen elämistä ja laadukkaita palveluita voidaan ylläpitää kestävästi pitkällä aikajänteellä.

Kasvua syntyy ja hyvinvointia voidaan turvata vain, kun on selvä ja yhteinen suunta. Ilman määrätietoista päätöksentekokykyä ei saada aikaiseksi mitään.

Onko yhdelläkään vaalikevääseen valmistautuvalla puolueella varaa jättää yhteistyötä kokeilematta?