Lauri Lehtoruusu: ”Ja lopulta kaupunkiin, jossa minut tunnetaan kahviloissa”

Liput joulukuussa pidettäviin Ultra Bran konsertteihin myytiin loppuun minuuteissa. Syksyn mittaan on siis luvassa Facebookin ja Instagramin täydeltä videoita, joissa hoilataan yhtyeen nostalgisen urbanistisia sanoituksia. Sanoituksia, joissa vilisevät kaupungit, kahvilat ja aavistuksen haikea yhteisöllisyys.

Kahvilakaupunkiin ei haikailla ainoastaan Ultra Bran sanoituksissa. Kesällä julkaistussa Asukasbarometrissä kahvilat ja ravintolat nousivat ensi kertaa asuinalueen toivotuimmaksi palveluksi. Taakse jäivät jätteiden lajittelupisteiden ja pankkipalveluiden lisäksi sellaiset arjen välttämättömyydet kuin lähikoulut ja ruokakaupat. Kertooko tämä siitä, että palvelukulttuuri on syrjäyttämässä kotona ruokailun, vai onko ruokakauppa itsestäänselvyys tai kypsä nettikaupalla korvattavaksi? Mitä oikeastaan kysymme, kun kysymme, minkälaisia palveluita toivoisit asuinalueellasi olevan?

Toivotut palvelut eivät välttämättä ole niitä, joita käytämme eniten. Vaikka kahvila- ja ravintolapalveluiden käyttö on kasvussa, moni taatusti käyttää useammin lähikauppaa tai -koulua. Käyttömäärät tuskin myöskään selittävät, miksi pankkipalvelut nousivat kolmanneksi toivotuksi palveluksi nettipankkien aikakaudella. Palvelutoiveissa voivat heijastua nykyisen palvelutason puutteet tai visio täydellisestä asuinympäristöstä. Kahviloiden merkitys työskentely- ja kohtaamispaikkoina on kasvanut, mutta kahviloiden kaipuussa voi näkyä aidon palvelutarpeen ohella niiden symboliarvo. Kahvilat toimivat symbolina laajemmalle käsitykselle unelmien asuinalueesta ja urbaanista elämäntavasta.

Asumisen merkitykset syntyvät ja paljastuvat kielen kautta. Asumisen tutkija David Clapham soveltaa asumiseen sosiaalisen konstruktivismin käsitettä, jossa todellisuus rakentuu diskurssissa. Siksi asumiseen liittyvissä toiveissa heijastuu yksilöllisten toiveiden ohella kulttuurinen konteksti. Luonnonläheisyys ja vehreys toistuvat suomalaisten asumistoiveissa, sillä ne on kulttuurissa hyväksytty hyvän asumisen edellytyksiksi. Siksi ne mainitaan, vaikka ne voivat tarkoittaa yksilöstä riippuen liki mitä hyvänsä – korttelikaupungin lähipuistoa tai kainuulaista ikimetsää.

Kahvilat ovat urbanisoituvien asumistoiveiden symboli siinä missä luonnonläheisyys perinteiselle suomalaiselle asumiskulttuurille. Ultra Bran kappaleessa Minä suojelen sinua kaikelta lauletaan ”ensin vieraiden ihmisten juhliin; ja lopultakin kaupunkiin; jossa minut tunnetaan kahviloissa”. Tämä kuvaa elämäntapaa, joka on mahdollista vain tiiviissä ja yhteisöllisessä palvelukaupungista. Vaikka muut palvelut voivat olla arjessa tärkeämpiä, niillä ei ole samaa symboliarvoa. ”Kaupunki, jossa minut tunnetaan, lähikaupassa tai pankissa” ei viesti lainkaan samanlaisesta ihaillusta urbaanin sykkeen elämäntavasta – pikemminkin takavuosien maalaiskylästä.

Kahvila- ja ravintolapalveluiden suosio Asukasbarometrissä ei välttämättä kerro yksinomaan palveluiden kysynnästä, vaan myös siitä, miten ilmaistuja asumistoiveita on välttämätöntä tulkita osana asumisen diskurssia. Mutta etenkin se kertoo urbaanien asumispreferenssien läpilyönnistä. Vuosituhannenvaihteen suosikkibändin urbaanista unelmasta on tullut suomalaisen asumiskulttuurin mainstreamia.

Lähteet:
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/193009

Teksti julkaistu Locus-lehden 3/2017 Vieraskynä-palstalla