Johanna Aho ja Anu Kärkkäinen Rakennuslehdessä: Miten vapauttaa käsijarru kaavoituksesta?

26.11.2018

Rakennusteollisuus RT, RAKLI ja EK julkistivat marraskuussa keskustelupaperin, jossa luodattiin kaavoitus- ja valitusjärjestelmän tulevaisuutta. Osana keskustelupaperia toteutettiin kysely, johon vastasi viidenkymmenen suurimman kunnan kaavoituksesta vastaavat viranhaltijat.

Kyselyn vastaukset valitusjärjestelmän osalta olivat hyvin selkeitä; valitukset aiheuttavat viiveitä ja haittaavat kaavaprosessia merkittävästi. Erityisesti ne iskevät yhteiskunnallisesti merkittäviin rakennushankkeisiin, ja niiden vaikutus ulottuu kuntalaisesta rakennuttajaan saakka. Käytännössä tämä tarkoittaa kunnan asuntotuotannon ja palveluiden syntymisen hidastumista sekä yritysten toiminnan vaikeutumista. Puhumattakaan millaisia investointeja kunta menettää viivytysten takia.

Mitä asialle olisi sitten tehtävissä? Kyselyyn vastanneiden 173 kaavoituksen ammattilaisen mukaan kaavoituksessa selvästi suurin tehostamispotentiaali on valitusprosesseissa. Vastaajista lähes 70 prosenttia pitää tehostamispotentiaalia erittäin suurena tai kohtalaisen suurena. Varsinkin suurissa kaupungeissa työskentelevät ammattilaiset näkevät valitusprosesseissa nopeuttamisen varaa. Valitusprosessin optimaalinen kesto vastausten keskiarvon perusteella olisi 6,2 kuukautta. Vastausten perusteella keskimääräinen kaavavalitus pitkittää kaavoitusprosessia keskimäärin 15,7 kuukautta.

Tilastojenkin valossa vastaajien huoli on aitoa. Vuonna 2017 asemakaava-asiat viipyivät hallinto-oikeuksissa keskimäärin 9,7 kuukautta. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistujen asioiden keskimääräinen käsittelyaika asemakaava-asioissa puolestaan 7,6 kuukautta. Pitkä aika hankkeeseen ryhtyvän kannalta yhä nopeutuvassa elämisen syklissä.

Suurissa kaupungeissa valitusten nähdään pitkittävän prosessia enemmän kuin pienemmissä kaupungeissa. Lähes ¾ suurten kaupunkien vastaajista pitää viivästysten aiheuttamaa haittaa erittäin suurena tai jokseenkin merkittävänä. Yli viisikymmentä prosenttia vastaajista vastaa, että valitukset kohdistuvat selvästi tai jonkin verran keskimääräistä merkittävämpiin hankkeisiin.

Nykyisin kaikki kunnan asukkaat voivat valittaa maakunta-, yleis- ja asemakaavoista kunnallisvalituksella. Se on kaikkien kunnan asukkaiden keino valvoa kunnan toiminnan ja päätösten lainmukaisuutta. Tuomioistuinmenettelyt eivät ole kuitenkaan tarkoitettu tykkäämisasioista kiistelemiseen, johon tilanne on tietyiltä osin ajautunut. Yhdyskuntarakennetta ja maankäyttöä koskevat strategiset periaatteet on yleensä ratkaistu jo ylemmän asteisessa kaavoituksessa, joten on vakavasti pohdittava, pitäisikö valitusoikeus olla alemman asteisessa toteuttamistason kaavassa vain asianosaisella.

Valitusoikeuden rajaaminen saa myös kyselyssä kuntien viranhaltijoilta myönteisen vastaanoton. Viranhaltijoista 62 prosenttia suhtautuu myönteisesti ja vain reilu neljännes kielteisesti siihen, että tulevaisuudessa alimmalla kaavatasolla valitusoikeuden saisi ainoastaan asianosainen. Kyselyn perusteella suuressa osassa valituksista, yli 36 prosentissa, valittajana on jokin muu taho kuin asianosainen.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että valituksen tekevä henkilö voi tehdä valituksen kymmenien kilometrien päässä omasta elinympäristöstään olevasta hankkeesta. Eli minulla on valta vaikuttaa, vaikkei kohde vaikuttaisi minuun millään tavalla. Näinkö tehdään parempaa elinympäristöä?

Johanna Aho, lakimies, RAKLI ry
Anu Kärkkäinen, johtaja, elinkeinopoliittiset asiat, Rakennusteollisuus RT

Näkökulma-kirjoitus on julkaistu Rakennuslehdessä 23.11.2018.