Tilaa elämälle

Mikko Nousiainen: Kaupunkikehittämisen oppeja Torontosta

15.05.15 /

Toronto on Kanadan suurin ja merkittävin kaupunki, jossa asuu 2,7 miljoonaa ihmistä. Kaupunki kasvaa voimakkaasti noin 100 000 asukkaan vuosivauhtia, minkä seurauksena lukuisia rakennushankkeita on käynnissä eri puolilla kaupunkia. Runsasta rakentamista kutsutaankin tuttavallisesti Building Boomiksi, jolle ei näy loppua. Tyypillinen uudisrakentamiskohde on noin 30-60 kerroksinen, lasipintainen asuintalo.

Toronto on erittäin monikulttuurinen ja suvaitseva kaupunki, ja monimuotoisuus leimaa myös kaupunkikuvaa. Vierekkäin voi olla hyvin erityyppisiä rakennuksia: uusia ja rapistuvia, valmiita ja keskeneräisiä, korkeaa ja matalaa, julkista ja yksityistä.

Nostan esiin kaksi huomiota kaupungin kehittämisen käytännöistä. Ensimmäinen näistä on hallinnollisten rajojen ja eri toimijoiden yhteistyön merkitys kaupungin kehittymiseen. Kaupungin kehittämisen ja rakentamisen näkökulmasta kaupungin rooli on luonnollisesti keskeinen, mutta tämän lisäksi Kanadassa provinssit (Toronton alueella Ontarion provinssi) ovat vahvoja toimijoita, kun taas valtion rooli on heikko.

Yksi suurimmista Toronton kasvun haasteista tällä hetkellä on liikennejärjestelmän kehittäminen. Kasvava kaupunki tarvitsee kipeästi toimivaa ja tehokasta joukkoliikennettä, mutta sen kehittämisessä ei ole onnistuttu. Syyksi kuvataan ennen kaikkea sitä, että liikennejärjestelmän kehittäminen on provinssin vastuulla ja Toronton kaupungin vaikutusmahdollisuudet ovat siksi suppeat. Valtiota kritisoidaan puolestaan siitä, ettei Kanadassa ole kansallista asumisohjelmaa ja ylipäänsä valtion tukea kaupunkien kehittämiseen kuvataan rajalliseksi. Kärjistettynä asian voisi siis ilmaista Toronton kaupungin kannalta niin, että kaupungin kehittämistä rajoittavat provinssi- ja valtiohallinto, joka osittain ohjaa, mutta toisaalta ei tue. Kun asukkaat kuitenkin asuvat ja elävät Toronton kaupungissa, kaupunki on aina vastuunkantajan roolissa.

Toinen huomio liittyy kiinteistönomistajan asemaan. Kiinteistönomistajan oikeus rakentaa omalle maalleen on hyvin vahva eikä kaupungilla ole lopullista valtaa ohjata rakentamista alueellaan. Luonnollisesti kaupunki kaavoittaa alueen ja myöntää rakennusluvat, mutta jos kiinteistönomistaja katsoo, että hänen näkemyksiään ei ole tarpeeksi kuunneltu, hän voi valittaa kaupungin päätöksistä Ontarion osavaltion ”kunnallislautakuntaan” (OMB, Ontario Municipality Board). Lautakunnan toimintaa verrataan tuomioistuimen toimintaan siten, että se voi muuttaa kaupungin tekemiä kaavapäätöksiä – ja usein niin tapahtuukin. Tästä syystä kaupungin kaavoituksen keinovalikoimassa ovat lähinnä neuvottelukäytännöt eikä esimerkiksi julkisivuja koskevia vaatimuksia koskaan aseteta.

Paikalliset ovat hyväksyneet OMB:n toiminnan, vaikka ajatukset ovat ristiriitaisia. Toisaalta kaupungille ja kaavoittajalle toivottaisiin enemmän valtaa, mikä mahdollistaisi paremman kaupunkirakenteen kehittämisen, kokonaisuuden hallinnan ja ennustettavuuden lisäämisen. Toisaalta nykyinen toimintatapa varmistaa kiinteistönomistajalle edellytykset omaisuutensa kehittämiseen ja investointien toteuttamiseen sekä rajoittaa poliitikkojen valtaa.

Edellä mainitut teemat ovat tuttuja Suomen kasvukeskuksia koskevan keskustelun näkökulmasta. Mutta ovathan meillä asiat paremmin hoidettu – vai ovatko?

Mikko Nousiainen
johtaja, yhdyskunta ja infra