Väärät mielikuvat ohjaavat keskustelua ja päätöksiä  

Huhtikuussa oli lausuntokierroksella ehdotettu sähköverolain muutos, jossa datakeskusten sähkövero on nostettu luokasta kaksi luokkaan yksi – siis teollisuuden sähköveroluokasta kotitalouksien sähköveroluokkaan. Tämä tarkoittaisi sähkön käyttäjälle verokustannuksen 36-kertaistumista, jota ei voi pitää millään tavoin asianmukaisena nousuna. 
 
Lakiehdotuksesta virinneestä keskustelusta nousi esiin, etteivät päättäjät laajasti ymmärrä datakeskusliiketoiminnan luonnetta. Julkisuudessa on jopa esitetty, että datakeskuksen perustaminen on kuin Suomeen kohdistuvaa modernia kaivoskolonialismia, jossa hyödynnetään täällä tuotettua halpaa, vihreää sähköä kryptovaluuttojen louhimiseen samalla kun haitat (tuulivoimalat) jäävät paikallisille asukkaille. 

Datakeskusliiketoiminta on teollisuutta siinä missä metsäteollisuuskin. Erona on vain se, että lopputuote on valokuitua pitkin virtaavaa digitaalista ”sellua” eikä konteissa kulkevaa sahatavaraa tai paperia. Työllistävä vaikutus on paikallisesti merkittävä niin rakennus- kuin ylläpitovaiheessakin, ja laitokset syntyvät luontevasti sijainteihin, joissa näillä on kantaverkon tehontarvetta tasapainottava vaikutus. 

Lakiehdotus toteutuessaan tekisi tyhjiksi Suomeen suunnitellut miljardi-investoinnit. Puoliväliriihen julkistuksen jälkeen on epäselvää, miten uudistus tästä etenee, mutta olemme varovaisen optimistisia se suhteen, että datakeskusten sähköveroa ei nosteta muuta teollisuutta korkeammaksi.  
 
Jos datakeskusliiketoimintaa ei ymmärretä, niin samaa voi toisinaan sanoa kiinteistöliiketoiminnasta. Räppäri Cheek totesi aikanaan artistinuraansa lopetellessaan siirtyvänsä kiinteistöbisnekseen, ”kun sehän ei ole edes oikeaa työtä”. Somea seuratessa tulee myös vastaan paljon vaikuttajia, jotka kertovat jäävänsä eläkkeelle kiinteistösijoitusten tuottaman passiivisen kassavirran varassa.  

Kiinteistöliiketoiminnan parissa työskentelevät voivat olla eri mieltä toiminnan passiivisesta luonteesta. Esimerkiksi koronakriisin aikana kiinteistönomistajiin kohdistui valtava paine, sillä heidän haluttiin leikkaavan vuokralaistensa vuokria merkittävästi tai antavan niitä kokonaan anteeksi. Tässäkin taustalla oli näkemys, että nettovuokra on kokonaisuudessaan omistajan katetta, ja valuu täysimääräisesti tilille vahvistamaan tasetta.  

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kiinteistöt ovat euromääräisesti isoja investointeja ja harvalla kiinteistönomistajalla on mahdollisuus ostaa kiinteistöjä ilman vierasta pääomaa eli lainarahaa, josta pitää maksaa korkoa. Tuloksesta maksetaan myös veroja, ja omistajaorganisaation kohdentamattomia kuluja. Kiinteistösijoituksen tulee ja pitää myös tuottaa järkevää voittoa suhteessa investoinnin suuruuteen, jolla sitten taas rahoitetaan omistajan muita vastuita, kuten vaikkapa eläkemaksuja. 

Kiinteistöalan tunnettavuuden, maineen ja ymmärrettävyyden parantaminen vaatii pieniä ja suuria tekoja. Kannustankin kaikkia alan toimijoita avaamaan arkeaan. Alamme vastaa mittavasta kiinteistövarallisuudesta, joka mahdollistaa asumisen, työnteon, erilaiset palvelut ja arjen sujuvuuden. Se työllistää, investoi ja kantaa taloudellista vastuuta. Jotta tämä ymmärrettäisiin myös päätöksenteossa, tarvitaan rohkeampaa viestintää, jatkuvaa vuoropuhelua ja näkyvyyttä yhteiskunnallisessa keskustelussa.