Löydä sisäinen arkipsykologisi

”Tämä on nyt vaan keittiöpsykologialla mietittyä”, sanoi rakennusalan tuttavani esityksessään, joka koski ihmisten tyypittelyä ja käyttäytymisen ymmärtämistä tiimiä koottaessa. Minusta oli rohkaisevaa kuulla, että joku muukin alallamme on miettinyt tätä aihetta ilman psykologian tutkintoa, sillä se vahvistaa entisestään omaa käsitystäni siitä, että niin voi tehdä.

Kyse ei ole mistään huuhaasta tai vailla tiedepohjaa olevasta ilmiöstä, vaan kansanpsykologia tai arkipsykologia tai tuttavallisemmin keittiöpsykologia, on oikea tieteen haara ja siitä on tehty paljon tutkimustakin. Tein oman väitöskirjanikin rakennusalan diplomi-insinöörin pohjakoulutuksella hyödyntäen tätä tieteenhaaraa. En ole toki vielä uskaltautunut psykologituttavani kanssa näistä aiheista väittelemään, mutta kohta sekin päivä koittaa.

Psykologeilla on harjaantunut kyky erityisesti alan ulkopuolelta tulevina nähdä asioita, joita me emme näe tai huomaa omilta töiltämme, ja he voivat toimia neutraalina osapuolena osana hanketta tiimejä määritettäessä. Sen taakse, että ”on vain insinööri” tai ”tämä nyt on vaan keittiöpsykologialla mietittyä” ei kuitenkaan meidänkään tarvitse mennä, vaan voimme uskoa itseemme ja havainnointikykyihimme. Meidän tulee malttaa hetkeksi pysähtyä tarkkailemaan ihmisiä ja kiinnittää huomiota muuhunkin kuin tekniseen tekemiseen. Empaattisuus ja pehmeät arvot ovat rikkaus myös rakennusalalla. Oman sisäisen arkipsykologin löytämiseen on olemassa paljon kirjallisuuttakin niille, joita lisäoppi toisesta ihmisestä kiinnostaa.

Kokoan sinulle tähän pari tekemääni huomiota:

1. Ihmiset voidaan jakaa karkeasti viiteen eri ryhmään:
   a) ne, jotka puhuvat paljon ja pitkään = vahvat mielipiteet omaavat puhujat,
   b) ne, jotka ottavat johtajuuden ja huomioivat muut = empaattiset johtajat,
   c) ne, jotka ovat mukana aktiivisesti = aktiiviset osallistujat,
   d) ne harvasanaisemmat = passiiviset osallistujat ja
   e) ne hiljaiset keskustelun seurailijat = kuuntelijat.
2. Tuotteliaassa ryhmässä on vähintään yksi empaattinen johtaja, ja yksi tai useampi aktiivinen osallistuja, joka tukee tasapainoista keskustelua. Optimi ryhmäkoko on 4-6 henkeä.
3. Jos ryhmässä on vain vahvat mielipiteet omaavia puhujia, tulee heidän työnsä dokumentoida esimerkiksi erillisen kirjurin avulla, sillä heiltä unohtuu helposti muistiinpanot sekä kirjaukset ja tulosta ei kunnolla lopulta synny, vaikka hyvät ainekset ovat olemassa.
4. Kaikkein hiljaisin ryhmä vaatii tukea ja sparrausta fasilitaattorilta, mutta onnistuu yleensä kirjaamaan työnsä helmet.
5. Jokainen tyyppi ryhmässä tulee huomioida ja tehtävät laatia niin, että on sekä puhetta että kirjallisia tehtäviä, jolloin kaikkien mielipide saadaan ylös. Me-we-us on aika toimiva menetelmä tässä tilanteessa.
6. Empaattisen johtajan tulee huomata kaikki ja antaa kaikille mahdollisuus puhua. Hänen tulee uskaltaa keskeyttää pulisijakin.
7. Tyyppi ei ole ikuinen, vaan voi muuttua ryhmästä ja aiheesta riippuen. Hiljaisinkin kuuntelija voi innostua, jos äänekkäin antaa tilaa tai aihe on juuri se aihe, josta tietää paljon.
8. Tukirakenteet kuten luottamus, sitoutuminen, kontrollointi, kommunikointi ja yhteistyö fasilitoivat yhteisiä työpajoja ja keskusteluita, sekä tukevat tulosten jalkauttamisessa.
9. Tunnista ensin itsesi ja tunnistat lopulta muutkin.

Alkuperäinen pohdintani pohjautuu yhteiskehittämistyöpajoihin, mutta huomioitani voi käyttää muissakin hankkeissa tiimejä muodostettaessa ja johtamisen työkaluna. Aina ei pääse vaikuttamaan ryhmän jäsenten valintaan tai lopullinen näkemys muodostuu vasta, kun tiimi on toiminut pidempään, mutta silläkin on merkitystä, miten huomioihimme reagoimme ja hyödynnämme tilanteen parhaalla mahdollisella tavalla juuri siinä hetkessä. Meillä on valta muuttaa omia tapojamme ja niiden avulla myös ryhmädynamiikkaamme. Koskaan ei ole liian myöhäistä!

Lue lisää: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/38150