• fi
  • en
  • Pientalojen vastaisku

    Kaksi pientalorakentamista sivuavaa selvitystä nostatti hiljattain kiivaan sanasodan erilaisten yhdyskuntarakenteiden vaikutuksista. Uudenmaan liiton ja Helsingin kaupungin selvityksessä tarkasteltiin erilaisten asuinalueiden vaatimaa maapinta-alaa ja sen kytköstä kestävyystavoitteisin. Pientaloteollisuus PTT:n koordinoiman projektin loppuraportissa esiteltiin tehokkaan kaupunkimaisen pientalorakentamisen mahdollisuuksia ja laadullisia ominaisuuksia.

    Jos kuorii selvityksiä seuranneesta keskustelusta asiattomuudet, molempien kohdalla kritiikin ydin liittyi siihen, mitä ja minkälaisista lähtökohdista selvitykset oli laadittu. Tämä ei ole yllättävää. Suomessa vannotaan tietopohjaisen päätöksenteon nimiin. Samalla tiedon tuotannosta tulee poliittisten kamppailujen sivuareena; ken hallitsee tietoa, hallitsee todellisuutta ja lopputulosta. Siksi selvitystuloksiin reagoitiin liki samalla tenholla kuin kauaskantoisiin poliittisiin päätöksiin.

    Samaan aikaan tiedontuotannon areenoilla on viritteillä seuraava erä pientalojen ja tiiviin kerrostalorakentamisen välillä. Ympäristöministeriö valmistelee asetuksia rakennuksen ilmastoselvityksestä ja materiaaliselosteesta (joista jälkimmäinen antaa viimein tietopohjan vastata teekkariekskursioiden krapulaiseen vakiokysymykseen ”paljonko tämä rakennus painaa”?).

    Ilmastoselvityksen yksityiskohdilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia siihen, miltä erilaisten yhdyskuntarakenteiden päästökuorma näyttää – siis teoreettisesti. Väljän pientalovoittoisen rakentamisen ongelmat liittyvät tarvittavan infrarakentamisen (enemmän tiepintaa ja kunnallistekniikkaa kerrosneliötä kohden) ja liikkumisen päästöihin. Tiiviin kerrostalorakentamisen syntisäkki koostuu korkeamman rakentamisen suuremmasta materiaalikulutuksesta, vaikeammista perustamisolosuhteista ja mahdollisten aiempien rakennusten purkamisesta tehokkaampien tieltä. Tiiviissä kaupunkirakenteessa kun parhaat rakennuspaikat on yleensä käytetty kauan sitten. Vastapainona rakentamatonta maata ja paljon infrarakentamista säästyy sekä liikkuminen hoituu joukkoliikenteellä. Kerrostaloissa useimmiten myös asutaan tiiviimmin kuin pientaloissa. Tiivis kaupunkirakenne luo myös aivan eri lailla mahdollisuuksia esimerkiksi energiaratkaisuille.

    Miltä nämä näyttävät ilmastoselvityksen asetusluonnoksen silmin? Rakennuksen materiaalinkulutus huomioidaan, toisin kuin infran. Perustukset sisältyvät laskelmaan, samoin kuin tieltä purettavan rakennuksen kuorma, mutta liikkumistavat eivät vaikuta. Laskelma suhteutetaan lämmitettyihin neliöihin, joten selvitys ei ota huomioon, että kerrostalossa samaan neliömäärään mahtuu koti useammalle. Energiaratkaisut on vakioitu eli hyvin erilaiset tilanteet sekä paikallisessa että kansallisessa kehyksessä eivät vaikuta laskelmaan.

    Kärjistäen voisi todeta, että autoileva ison omakotitalon rakentaja saa synninpäästön ja kerrostaloasuja saa ripotella tuhkaa päällensä.

    Alkuvaiheessa ilmastoselvityksestä tulee rakentamisluvan ehto, mutta myöhemmin elinkaaren aikaiselle hiilijalanjäljelle kaavaillaan sitovia rakennusluokkakohtaisia raja-arvoja. Eduskunnassa parhaillaan käsiteltävässä rakentamislaissa kuitenkin esitetään, etteivät raja-arvot koskisi erillispientaloja. Kerrostaloista poiketen erillispientalojen suurimmat päästövaikutukset aiotaan siis rajata selvityksen ulkopuolelle eikä niiden ohjaamiseen raja-arvoilla nähdä tarvetta.

    Rakennetun ympäristön päästöt ovat systeeminen kokonaisuus – kaikki vaikuttaa kaikkeen. Rakennussuunnittelu- ja rakentamislupavaiheessa moni asia tulee kuitenkin jo annettuna: tontin sijaintiin, liikenneyhteyksiin tai maaperän perustamisolosuhteisiin ei rakennuksen suunnittelussa oikein enää voi vaikuttaa. Joko ilmastoselvityksessä pitäisi tarkastella vähähiilisyyttä esitettyä kokonaisvaltaisemmin tai sitten selvitykseen tulisi sisällyttää vain ne tekijät, joihin rakennussuunnittelussa voidaan aidosti vaikuttaa – kuten esimerkiksi nyt sivuutettu tilatehokkuus. Kaupunkirakenteellinen punninta esimerkiksi purkavan täydennysrakentamisen, perustamisolosuhteiden, liikenteen ja infrarakentamisen päästöjen välillä ratkotaan pitkälti kaavoittajan pöydällä, jonne vähähiilisyyden ohjauskin näiden osalta kuuluisi.