Petri Suutarinen
Finreim Oy
Rakentamisalan vastuullisuus ei ratkea pelkästään työmaalla.
Merkittävä osa rakennusmateriaalien ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksista syntyy toimitusketjujen alkupäässä – kaivoksissa, metsissä, jalostuksessa, romupihoilla(?) ja logistiikassa. Samalla osa vakavista riskeistä sijaitsee aivan lähellämme: työmaiden alihankintaketjuissa ja niihin liittyvissä palveluissa.
Rakentamisala on erityinen toimiala, koska yksittäinen hanke kokoaa yhteen laajan verkoston yrityksiä – rakennuttajia, päätoteuttajia, aliurakoitsijoita, tukkuja ja rakennustuotteiden valmistajia. Näiden taustalla ovat vielä pidemmät raaka-aineketjut. Tässä verkostossa vastuullisuusriskit eivät rajaudu yhteen yritykseen, vaan kulkevat materiaalivirtojen mukana hankkeesta toiseen.
Siksi pelkkä sopimusliite toimittajalle ei riitä.
Ensimmäinen toimitusketjun riskikategoria sijaitsee aivan lähellämme.
Rakentamis- ja kiinteistöpalvelualoilla esiintyy edelleen työperäistä hyväksikäyttöä – erityisesti alihankintaketjuissa, joissa työskentelee vieraskielisiä työntekijöitä. Kansainvälisesti rakentamisala on yksi pakkotyön riskialttiimmista toimialoista.
Silti monessa yrityksessä asia hoidetaan näin:
Sopijaosapuoli allekirjoittaa eettiset ohjeet → liite sopimukseen → asia hoidettu.
Todellisuudessa tämä on usein vain muodollinen kontrolli.
Se on myös psykologisesti helppo ratkaisu. On helpompaa olla puuttumatta ympärillämme oleviin ongelmiin – varsinkin kun kyse on ihmisistä, jotka eivät puhu samaa kieltä tai jotka työskentelevät alihankintaketjun kaukaisemmissa osissa.
Mutta juuri tässä kohtaa due diligence -prosessi olisi helpoin toteuttaa.
Riskit ovat lähellä, toimijat ovat saavutettavissa ja vaikutusvaltaa on.
Toinen riskikategoria sijaitsee paljon kauempana.
Rakennusmateriaalien raaka-aineet tulevat usein:
Juuri näissä toimitusketjujen alkupään vaiheissa syntyvät usein vakavimmat ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutukset.
Samalla nämä ovat juuri niitä kohtia, joihin yksittäisen rakennushankkeen vaikutusvalta on pienin. Esimerkiksi:
Näihin puuttuminen yksittäisen suomalaisen rakennushankkeen tasolla on usein lähes mahdotonta.
Kun toimitusketju on pitkä ja vaikutusvalta pieni, yritykselle syntyy helposti kaksi vaihtoehtoista mutta yhtä ongelmallista toimintatapaa:
1. Strutsistrategia
Ei selvitetä toimitusketjua liian pitkälle, jotta ongelmia ei tarvitse käsitellä.
2. Musta lista
Kun riski havaitaan, toimittaja vaihdetaan.
Kumpikaan ei ratkaise juurisyitä.
Due diligence -prosessin tarkoitus ei ole pelkästään tunnistaa riskejä, vaan vähentää haitallisia vaikutuksia.
Tämä edellyttää usein keskustelua toimitusketjun keskeisten toimijoiden kanssa – niiden, joilla on todellista vaikutusvaltaa alkupään toimittajiin.
#KIRAriskDD-pilotissa testattiin mallia, jossa toimitusketjusta tunnistetaan niin sanottu kontrollipiste.
Kontrollipiste on toimija, joka:
Rakennushanke ei siis yritä auditoida kaivosta. Sen sijaan se arvioi kontrollipisteen kyvykkyyttä hallita oman toimitusketjunsa riskejä.
Pilotoinnin keskeinen havainto oli yllättävän käytännöllinen:
Pilotoinnin tärkein toimintasuositus olisi yhteistyöhön perustuva systeeminen muutos: monitioimija-aloite. Käytännössä juuri tällaisen yhteistyön käynnistäminen on kuitenkin kaikkein vaikein askel.
Yksittäinen rakennushanke tai yritys ei pysty rakentamaan tehokasta huolellisuusprosessia yksin – mutta liikkeelle kannattaa silti lähteä!
Syy on yksinkertainen:
Siksi ratkaisu on yhteinen toimintamalli. Finreim ja Katalysti ovat ehdottaneet monitoimija-aloitetta, jossa:
Kun useampi toimiala ja yritys toimii yhdessä, vaikutusvalta kasvaa. Pilotointiin osallistuneista yrityksistä yli 80 % kannatti ehdotusta.
Jos toimitusketjujen riskit koskettavat yritystäsi, suosittelen kolmea askelta:
1. Tunnista toistuvat materiaaliketjut
– missä toimitusketjuissa riskit ovat merkittäviä?
2. Kuvaa oma due diligence -prosessisi
– miten riskejä tunnistetaan ja miten niihin puututaan?
3. Etsi yhteistyötä
– toimialajärjestöistä tai yritysverkostoista.
Yksittäinen yritys ei pysty rakentamaan vastuullisempaa toimitusketjua yksin. Vaikuttavuus syntyy yhteistyöstä, joka ulottuu rakennushankkeessa nykyistä pidemmälle toimitusketjuun.
Blogiteksti on julkaistu alun perin Finreim Oy:n verkkosivuilla. Alkuperäiseen julkaisuun pääset tästä linkistä.
