Rakennetulla ympäristöllä iso rooli Suomen ilmasto- ja energiapolitiikassa

Paraikaa eduskunnan valiokunnat käsittelevät kansallisista energia- ja ilmastostrategiaa, keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa (KAISU) ja pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa. Yhdessä ne viitoittavat Suomen ilmasto- ja energiapolitiikkaa.

Rakennettu ympäristö on yhteiskunnan monia toimia ja toimialoja yhdistävä alusta. Rakennetun ympäristön toiminnot ulottuvat niin päästökauppasektorin kuin taakanjakosektorin ja maankäyttösektorin alueille. Strategian ja suunnitelmien lausuntovaiheessa viime vuoden puolella toimmekin esille näitä ristiinkytkentöjä ja poikkisektoraalisia vaikutuksia. Lisäksi painotimme, että riittävä TKI-rahoitus on keskeinen edellytys rakennetun ympäristön vähähiilisyyden, tuottavuuden ja kilpailukyvyn kehittämiselle. Raklin lausuntoihin aiheesta voit tutustua täällä.

Ilmastopolitiikka ei saa jäädä siiloihin

Siiloutunut ajattelu helposti estää meitä näkemästä olennaisia kokonaisuuksia. Esimerkiksi energia- ja ilmastostrategiassa mainitaan alueidenkäyttölain uudistus ja kuinka lakiluonnos sisältää aurinko- ja tuulivoimarakentamista ohjaavat erityiset säännökset.

Alueidenkäyttölain uudistus sekä myös rakentamislaki ja MAL-sopimukset ovat olennaisia ilmasto- ja energiastrategian näkökulmasta, eivätkä ainoastaan aurinko- ja tuulivoimarakentamista koskien, vaan erityisesti kestävän kaupunkikehityksen ja tilojen kiertotalouden edistämiseksi. Keskeisiä työkaluja ovat rakennusten käyttötarkoitusmuutokset eli konversiot, täydennysrakentaminen sekä tapauskohtaisesti tarvittaessa rakennusten purkaminen. Näiden avulla saisimme olemassa olevat rakennukset, keskeiset rakennuspaikat ja infrastruktuurin paremmin käyttöön ja vähentäisimme kustannustehokkaasti

• rakennetun maapinta-alan kasvua,
• rakentamisesta syntyviä kasvihuonepäästöjä,
• neitseellisten materiaalien hyödyntämistä sekä
• rakentamisen haittoja biodiversiteetille.

Ja kun ristiinkytkennät ovat puheenaiheena, ei unohdeta liikenteen päästöjä. Samaan syssyyn parannetaan joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä, kun yhdyskuntarakenne ei hajaudu.

Rakennukset on huomioitava vahvemmin osaksi energiajärjestelmää

Pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa rakennukset ja energiankäyttäjät näyttäytyvät turhan passiivisena osana energiajärjestelmää. Toki kulutusjousto ja energiankierrätys mainitaan, mutta se ei riitä. Päästöjen vähentämisen näkökulmasta on yhä tärkeämpää, milloin energiaa kulutetaan. Rakennusten kulutusjoustokyvykkyyden kehittymistä tulisi tukea, koska sillä on merkittävä rooli kestävän energiajärjestelmän rakentamisessa tuotantovaihteluiden kasvaessa.

Tällä hetkellä ilmastosuunnitelma ylikorostaa energiantuotannon merkitystä. Kulutusjoustolla, paikallisella energiantuotannolla ja -varastoinnilla sekä näihin liittyvillä palveluilla on oma selkeä roolinsa tulevaisuuden kestävässä energiajärjestelmässä. Lisäksi ne luovat myös uutta liiketoimintaa ja vientimahdollisuuksia. Tämä kehitystyö voitaisiin yhdistää toimialojen energiatehokkuussopimuksiin, jolloin muutoksia saataisiin aikaan isoissa kiinteistökokonaisuuksissa ja energianverkkojen kannalta hallitumpaa joustokykyä käyttöön.