• fi
  • en
  • Asuntomarkkinoilla on kohtaanto-ongelma

    Suomen Arkkitehtiliitto SAFA on viime aikoina ollut huolissaan rakentamisen laadusta. Keskeisenä väitteenä on, että tehokkuusvaatimusten seurauksena asunnot ovat liian pieniä, pimeitä ja putkimaisia, eivätkä vastaa asukkaiden tarpeita. Väite on sikäli erikoinen, sillä asunto on kallis investointi, jonka ostoa luulisi punnittavan tarkkaan, oli sitten tarkoitus asua siinä itse tai laittaa se vuokralle.

    Vaikka SAFAn kritiikin kärkenä vaikuttaisi olevan yksiöiden rakentaminen, keskustelussa ratsastetaan ikkunattomien huoneiden kauhistelulla. Näitä on tiettävästi tarjolla viidessä asunnossa koko myymättömien uudisasuntojen (yli 1000) kannassa Helsingissä. Kyseinen asunto maksaa alkaen yli neljäsataatuhatta euroa. Ketään ei kustannussyistä tai tarjonnan puutteen seurauksena pakoteta valitsemaan tällaista asuntoa.

    Harva meistä pystyy valitsemaan asuntonsa ilman mitään kustannusrajoitteita, joten laatutekijöitä, kuten valoisuutta, kokoa, kalustettavuutta ja sijaintia ei voi eikä tulisi tarkastella ilman kustannusten huomiointia. Valittu asunto on aina kompromissi jonkin laatutekijän suhteen. Tällä hetkellä asukkaat arvostavat enemmän sijaintia ja saavutettavuutta, kun taas asunnon koosta ja valoisuudesta ollaan valmiita tinkimään.

    Eri laatutekijöiden painotukset muuttuvat kyllä ajassa, mutta asuntojen keskikoon ohjaus Helsingissä on ajanut markkinat krooniseen pulaan pienistä asunnoista. Asuntojakauma ja asuntokuntien koon jakauma eivät kohtaa, eikä tilanne ei korjautuisi vaikka seuraavan kymmenen vuoden ajan kaikki uudisrakentaminen tuottaisi pelkkiä yksiöitä ja kaksioita. Näin ei toki voida menetellä, joten asuntomarkkinoiden kohtaanto-ongelma tulee vielä pahenemaan entisestään.

    On valitettavaa, että näennäisesti positiivisia esimerkkejä toivotun kaltaisesta laatuohjauksesta nostetaan sosiaalisen asuntotuotannon projektien joukosta, jossa – toisin kuin vapailla markkinoilla – kustannukset voidaan siirtää vuokriin kiitos omakustannusperiaatteen. Arkkitehtuurin Finlandian viime vuonna voittanut Käärmetalon entisöinti ja peruskorjaus maksoi neliötä kohden enemmän kuin modernin uudiskohteen rakentaminen. Asukkaat olisivat varmaankin arvostaneet alempia vuokria tai parempaa laatutasoa, mutta tällä kertaa kumpaakaan ei ollut tarjolla.

    Opiskelin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä sivuaineen verran yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelua silloisen TKK:n arkkitehtiosastolla. Kimmo Lapintien ja Juhani Karankan vetämille mainioille kursseille haalittiin opiskelijoita yli osasto- ja yliopistorajojen, sillä tapahtuuhan tosielämässäkin maankäytön suunnittelu eri ammattialojen yhteistyönä.

    Arkkitehtejä ei sen sijaan näkynyt kiinteistötalouden kursseilla – harmi.