• fi
  • en
  • Kirjaudu

    Aamukahvi Annankadulla: Huolta lähes nollaenergia -säädöksistä

    21.04.2016

    RAKLI järjesti huhtikuussa Aamukahvi Annankadulla -tilaisuuden, jossa pohdittiin lähes nollaenergiarakentamista. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi edellyttää uusien rakennusten täyttävän lähes nollaenergiarakennuksia koskevat vaatimukset parin vuoden päästä, eli osa hankkeista on jo suunniteltavana. Lausunnolla olevista säädösluonnoksista kertoi ympäristöministeriön Pekka Kalliomäki ja kiinteistönomistajien näkemyksistä VVO:n Kimmo Rintala ja Ilmarisen Niina Rajakoski. RAKLIn jäseniä huolestuttavat kaavaillut, osin hyvinkin rajut E-lukuvaatimusten kiristykset, säädösten teoreettisuus ja yksityiskohtaisuus sekä se, mistä löytyvät eväät toimivien lähes nollaenergiatalojen toteuttamiseen ja ylläpitämiseen.

    Parhaillaan lausunnolla olevat säädösluonnokset sisältävät ehdotuksia siitä, miten maankäyttö- ja rakentamislakia muutettaisiin ja täydennettäisiin asetuksilla. ”On hienoa, että näin runsas joukko on kiinnostunut lähes nollaenergiasäädöksistä”, Pekka Kalliomäki kiitti tilaisuuden osallistujia ja jatkoi: ”Lausuntoaikaa on jäljellä 13.5. asti ja otamme erittäin mielellämme vastaan kaikkien näkemykset muutoksista. Tavoitteenamme on etsiä keinot energiatehokkuuden parantamiseen niin, ettei sisäilmaston laatu kärsi. Painotamme sitä, että rakennuksen pitäisi toimia suunnitelmien mukaisesti heti valmistuttuaan.”

    Tiukkoja vaatimuksia esillä

    Direktiivi edellyttää uusien rakennusten täyttävän lähes nollaenergiarakennuksia koskevat vaatimukset, joita ehdotetaan sovellettavaksi 1.1.2018 jälkeen haettaviin rakennuslupiin. Valmistelussa on kuultu laajasti alan toimijoita. RAKLIsta hankkeen ohjausryhmässä on mukana Ilpo Peltonen ja seurantaryhmässä Erkki Aalto. ”Olemme vieneet jatkuvasti valmistelijoiden tietoon jäsenten arvioita ja näkemyksiä. Asuinrakennusten osalta tavoitetasot näyttäisivät olevan melko hyvin saavutettavissa, mutta julkisten sekä toimisto- ja liiketilojen osalta niitä pidetään yleisesti aivan liian kireinä”, kertoi Ilpo Peltonen.

    Paremmalla suunnittelulla laatua

    ”Ratkaisutapojen pitää olla vapaasti valittavissa ja toimijoiden motivaatiota täytyy tukea. Jos esimerkiksi tarpeenmukaisen ilmanvaihdon vaatimus on ehdoton, syntyy riski edullisimpien toteutustapojen valitsemisesta, mikä ei aina johda hyvään lopputulokseen”, Kimmo Rintala muistutti. Hän piti hyvänä sitä, että asetustasolla sallitaan poistoilman seinäpuhallus, mikä laskee investointikustannuksia, mutta totesi, että ehdotettua ilmavirran nopeutta ulospuhallusaukossa voi ratkaisusta riippuen olla vaikea saavuttaa asuntotuotannossa. Pitäisi siis pohtia, onko tarpeen asettaa säädöksiin tältä osin ollenkaan nopeusvaatimusta. ”Sähkö- sekä kaukolämpö- että kylmäverkon kautta muualle siirrettävä energia olisi hyvä voida ottaa huomioon laskennassa. E-luvun saavuttamiseksi pitäisi olla käytössä laaja keinovalikoima”, esitti Kimmo Rintala.

    Arjessa toimivia ratkaisuja

    Energiatehokkuudesta on tullut valtavirtaa, eikä kukaan enää vähättele sitä, totesi Niina Rajakoski. ”Käytettävyys on nyt suurin haasteemme. Rakennukset ovat todella teknisiä, eikä meillä ole kuin kourallinen todellisia uusiutuvan energiatuotannon ja monimutkaisten teknisten kohteiden osaajia”, Rajakoski huolehti. Tämän vuoksi pitää päästä siihen, että energiatehokkaat ratkaisut ovat helposti käytettäviä.

    ”Lähes nollaenergia -säädösehdotuksessa raja-arvot on nyt vedetty niin kireiksi, että niihin pääseminen edellyttäisi paikallista energiatuotantoa. On tärkeää kuitenkin muistaa, että rakennamme pääosin haastaviin paikkoihin, joissa uusiutuvaa energiatuotantoa on mahdotonta toteuttaa”, painotti Niina Rajakoski. Jos raja-arvot ovat liian tiukat saavutettaviksi, saattaa tämä johtaa ”kikkailuun”. ”Paperilla hyvä ratkaisu ei aina välttämättä toimi käytännössä. Tilaa pitää jättää yksinkertaisille, toimiville ratkaisuille sekä innovoinnille”, Rajakoski vaati. RAKLIn jäsenet pohtivat, ovatko vaatimukset käytännössä saavutettavissa, ja ovatko muut maat sitomassa itsensä yhtä tiukkoihin tavoitteisiin kuin Suomi.

    Kiinteistönomistajat huomauttivat, että sisäilmastoa pitää tarkastella kokonaisuutena. Esimerkiksi hiilidioksidipitoisuus ei aina yksin riitä sisäilman laatukriteeriksi, koska monet muutkin tekijät vaikuttavat käyttäjän viihtyvyyteen. Määräysten ei pitäisi johtaa vaikkapa siihen, että talviaikaan sisäilman liiallinen kuivuus kiusaa tilojen käyttäjiä. Yleisö esitti toiveen siitä, että säädöksiin jätettäisiin väljyyttä, ja niitä täydennettäisiin ohjeilla. Keskustelua käytiin myös siitä, mikä on uusi rakennus, johon säädöksiä muutaman vuoden päästä sovelletaan. Omistajat esittivät huolensa muun muassa siitä, tekevätkö säädösluonnoksessa olevat, tilapäisten rakennusten käyttöikää koskevat rajaukset siirrettävien väistötilojen käytön jatkossa mahdottomaksi. Tämä ei Pekka Kalliomäen mukaan ole tarkoitus.

    RAKLIn lausunnon valmistelu etenee

    Aamukahvitilaisuudessa esitetyt RAKLIn jäsenten ajatukset ja kokemukset vahvistivat aiempia käsityksiä siitä, että kaavailtuja vaatimustasoja on kevennettävä osin hyvinkin merkittävästi kaavailluista sekä vapausasteita vaatimustasojen saavuttamisesta lisättävä olennaisesti. Säädöksissä on pitäydyttävä vähimmäisvaatimuksissa ja energiatehokkuuden osalta E-luvussa.

    Säädöksistä pitää saada hallitusohjelmankin hengessä yhteisvoimin sellaiset, että rakennukset ovat käytännössä toimivia, turvallisia ja terveellisiä.