Asuntopolitiikka, asumisen selvitykset sekä kehittäminen ja palvelut, asumisen kustannukset ja verotus, VAETS-vastuuhenkilö, Pirkanmaan aluetoimikunta
Asumiskeskustelu on usein vastakkainasettelua ja syyllisten etsintää. Tänä syksynä syyttävä sormi on osoittanut sijoittajiin ja rakennuttajiin. Heidän väitetään tekevän pieniä ja toimimattomia asuntoja, joissa asutaan vain pakosta. Avuksi huudetaan sääntelyä, rakentamisen laatujärjestelmiä sekä ARA-tuotannon lisäämistä kohtuuhintaisuuden takuuksi. Nyt keskusteluun on nostettu jonkin asteisen vuokrasääntelyn palauttaminen, mikä olisi asuntomarkkinoiden toimivuuden kannalta tuhoisaa. Kiinteistönomistajia ja rakennuttajia edustavan RAKLIn johtaja Aija Tasa tyrmää ehdotuksen vuokrasääntelystä.
”Taloustieteilijät ovat yksimielisiä siitä, että vuokrasääntely ei toimi eikä se ratkaise asumismenojen kasvua. Vuokrasääntely johtaisi vapaarahoitteisen vuokra-asuntotarjonnan merkittävään supistumiseen sekä heikentäisi asuntojen kunnossapitoa ja laatua”, toteaa Tasa.
Vuokrasääntely siis pahentaisi ongelmaa johtaessaan asuntotarjonnan niukkuuteen. ”Asuntotarjonnan niukkeneminen ei helpota vuokralaisen asemaa asunnonhakijana vaan lopputulos voi olla täysin päinvastainen. Vuokrasääntelyyn liittyy myös asukkaan kannalta haitallisia ilmiöitä”, toteaa Tasa.
Paras keino hillitä asumisen kustannuksia on tarjonnan merkittävä lisääminen. Nyt tarjonnan lisäämisen pullokaulana on erityisesti pääkaupunkiseudulla investointikelpoisen tonttitarjonnan riittämättömyys.
”On kiistatonta, että sijoittajien kysyntä on viime vuodet kannatellut asuntotuotantoa ja ilman sijoittajia asuntoja olisi valmistunut huomattavasti vähemmän. Jokainen rakennettu asunto on asuntomarkkinoiden kohtaannon kannalta tärkeä”, sanoo Tasa.
Ei asumismenojen kasvulle
Asuntotarjonnan lisääminen hillitsee asumisen kustannuksia, jotka ovat pääkaupunkiseudulla ja monissa kasvukeskuksissa kestämättömän korkeat. Tasan mukaan asumisen kustannusten hillitsemiseksi tarvitaan yhteistyötä ja kustannusten kokonaisvaikutusten parempaa hallintaa. Paljon on myös tehtävissä ilman, että siitä aiheutuu valtiolle ja kunnille kustannusvaikutuksia.
Sääntelyä ja asumisen hintaa nostavia kaava- ja rakentamismääräyksiä on tarkasteltava kriittisesti. Vaikka tietyn osatekijän tai määräyksen vaikutus kustannuksiin ei yksittäisenä olisikaan merkittävä, lisäävät ne kaikki yhdessä rakentamisen ja asumisen kustannuksia. Samalla ne voivat johtaa huonoihin ja toimimattomiin ratkaisuihin.
”Lisäsääntelyn sijasta tarvitsemme joustavuutta niin lainsäädäntöön, normeihin ja ohjeisiin kuin niiden soveltamiseen. Samoin tarvitaan ymmärrystä kokonaisuudesta, josta kustannukset muodostuvat”, Tasa jatkaa.
Väljempää harvemmalle ei ole kestävä lähtökohta
Kestävä lähtökohta kasvavan kaupungin asuntopolitiikalle ei ole tarjota väljempää harvemmalle. Jotta kaupungit voivat kasvaa kestävästi, on olennaista hyödyntää jo rakennettujen asuinalueiden ja kaupunkikeskustojen täydennysrakentamispotentiaalia. Samoin tyhjien tilojen käyttöä on edistettävä mahdollistamalla käyttötarkoitustenmuutoksia.
”Uudistettavaan maankäyttö- ja rakennuslakiin tulisi kirjata kiinteistönomistajan kaavanvalmisteluoikeus säilyttäen kunnan kaavamonopoli. Näin kaavoituksen resursseja on mahdollista kohdentaa paremmin. Sen lisäksi, että kaavanvalmisteluoikeus parantaisi asuntotuotannon edellytyksiä, se lisäisi rakennusoikeutta hyvillä paikoilla sekä ripeyttäisi kaavaprosesseja ja parantaisi asemakaavojen toteutusvarmuutta”, toteaa Tasa.