Raklin EU-vaalitavoitteet 2024

Ratkaisuna rakennettu ympäristö

Hyvin toimiva rakennettu ympäristö edistää niin taloudellista toimeliaisuutta kuin sosiaalista hyvinvointia. Se tukee kestäviä valintoja ja luo puitteet hyvälle arjelle. Suomessa kiinteistö- ja rakentamisala vastaa 60 prosentista kaikista investoinneista ja 15 prosentista koko maan bruttokansantuotteesta. Alan päivittäisen toiminnan sujuvuus merkitsee työpaikkoja, hyvää asumista ja toimivia palveluja. EU-päätöksenteko vaikuttaa kiinteistö- ja rakentamisalan toimijoihin monin tavoin. Mitä paremmin EU-tason sääntely ottaa huomioon kustannustehokkuuden, kilpailukyvyn ja jäsenmaakohtaiset vahvuudet, sitä paremmin kiinteistöala voi kasvattaa ja tukea hyvinvointia koko EU:n alueella.

1) Vähennetään päästöjä kustannustehokkaasti

Ilmastonmuutos ja EU:n tavoite hiilineutraaliudesta vuonna 2050 vaativat välittömiä ja pitkäjänteisiä toimia. Rakennettu ympäristö on yksi avaintekijä muutoksessa. Suomessa rakennuskannan päästövähennystoimia on edistetty laaja-alaisesti vuosien ajan.

Rakennuskannan energiatehokkuudessa on huomattavia eroja jäsenmaiden välillä. Kansalliset eroavaisuudet hiilidioksidivapaassa energiantuotannossa, rakennuskannan energiatehokkuudessa ja jäsenvaltioiden jo tekemässä energiatehokkuustyössä tulisikin tunnistaa yhä paremmin. Jotta toimenpiteet olisivat mahdollisimman kustannustehokkaita, rakennuskannan päästövähennystoimissa tulee varmistaa seuraavien periaatteiden toteutuminen:

• Keskitytään EU-tasolla unionin laajuisten tavoitteiden asettamiseen ja jäsenvaltioiden energia- ja ilmastotyön tukemiseen. Käytännön toteutus puolestaan tapahtuu parhaiten jäsenmaatasolla. Näin voidaan varmistaa teknologianeutraalit ja toteuttamiskelpoiset ratkaisut, joissa otetaan huomioon kansalliset vahvuudet ja kansallisen kiinteistökannan kehitysnäkymät. Saavutusten seuranta, EU-tason tutkimuksen ja kehityksen rahoittaminen sekä parhaiden käytäntöjen jakaminen on tärkeä osa EU-instituutioiden roolia.

• Pääperiaatteena tulee olla kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Rakennusten energiankäyttöä ja rakennuskannan hiilidioksidipäästöjä tulee ohjata kunnianhimoisin tavoittein, ei yksityiskohtaisilla teknisillä vaatimuksilla. Käytännössä rakennuskannan ilmastopäästöjä vähennetään parhaiten kehittämällä päästökauppajärjestelmää ja irtautumalla fossiilisista polttoaineista energiantuotannossa.

• Varataan riittävästi aikaa energiatehokkuussääntelyn täytäntöönpanolle ja sen toimivuuden varmistamiselle. Jatkuva lainsäädännön uudistaminen haittaa markkinoiden kehitystä ja kansallisen täytäntöönpanon onnistumisen arviointia. Toisaalta energiatehokkuustoimenpiteet ovat sitä kustannustehottomampia mitä pidemmälle työ etenee. Jäsenvaltioiden pitäisikin hyötyä aiemmista ponnisteluistaan ja tavoitteiden saavuttamisesta sen sijaan, että niille asetetaan yhä tiukempia velvoitteita.

• Paikallisten ja alueellisten toimijoiden osallistuminen energia- ja ilmastotyöhön on välttämätöntä. Se on myös tapa varmistaa rakennuksiin liittyvien toimenpiteiden tehokkuus ja hyväksyttävyys. Tämä voidaan saavuttaa parhaiten kansallisilla suunnitelmilla, joiden täytäntöönpanoa komissio valvoo. EU-tasolla ratkaisevaa on luoda riittävät tuki- ja rahoitusmekanismit. Niiden avulla voidaan edistää kustannustehokkaita investointeja hiilidioksidivapaaseen energiajärjestelmään ja rakennuskannan päästöjen vähentämiseen tavalla, joka on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä.

2) Vahvistetaan kilpailukykyä ja säännellään paremmin

Kuluneella kaudella on otettu monia edistysaskelia rahoitusmarkkinoiden ja kestävän kehityksen sääntelyssä, kuten taksonomia, SFRD, CSRD, ATAD 3, Basel 2, EPBD ja EED. Kiinteistöala on edelleen omaksumassa uutta sääntelyä. Tulevalla kaudella kaiken lisäsääntelyn tarvetta on harkittava tarkkaan, jotta varmistetaan onnistunut toimeenpano ja huolehditaan eurooppalaisten markkinoiden kilpailukyvystä. Lisäksi toissijaisuusperiaatetta tulee kunnioittaa, eikä EU-tasolla tule säätää lakeja esimerkiksi sosiaaliseen asuntotuotantoon.

• Kansalliseen sääntelyyn vaikuttavat myös EU:n valtiontukisääntöjen erilaiset tulkinnat. Ruotsissa paikallinen tulkinta vaikuttaa kiinteistökohtaisen uusiutuvan energian asennusten kannattavuuteen. Suomessa asuinrakennusten energia-avustusta on vuokra-asuntojen osalta myönnetty paikallisen tulkinnan seurauksena vain sosiaaliseen vuokra-asuntotuotantoon.

• Parempi sääntely on teknologianeutraalia ja tukee kilpailukykyä. Yksityiskohtaisten vaatimusten sijaan EU-tasolla on tehokkainta keskittyä tavoitteisiin ja tukea jäsenmaita yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa. Sääntelyn tulee olla neutraalia materiaalien ja tekniikoiden suhteen. Vaikutus kilpailukykyyn tulee ottaa sääntelytyön yhdeksi ohjenuoraksi. Epäedulliset vaikutukset saattavat kertautua, etenkin jos valmistelussa on useita samansuuntaisesti vaikuttavia lakeja ja direktiivejä.

• EU:n sääntelyn tulee ottaa paikalliset olosuhteet huomioon ja hakea kustannustehokkaita ja kestäviä ratkaisuja. Esimerkiksi uusi juomavesidirektiivi pakottaa korvaamaan kiinteistöjen juomavesiverkoston osat tulevaisuudessa osilla, jotka on tehty paikalliseen vedenlaatuumme lähtökohtaisesti huonommin sopivista materiaaleista. Tämä lisää kustannuksia, hukkaa resursseja ja synnyttää turhaa jätettä.

• Selkeytetään valtiontukisäännöksiä. Yksinkertaistettu valtiontukikehys edistää läpinäkyvyyttä ja tehokkaampaa resurssien kohdentamista jäsenmaiden sisällä.