Helsingin Sanomat uutisoi Aleksi 13 lopettamisesta (HS 11.2.) ja uuden käyttäjän etsimisestä. Rakennukselle ei löydy ottajaa nykyisen kaltaiseen liiketilakäyttöön, mutta toimitilalle olisi keskustassa kysyntää. Tälle käyttötarkoituksenmuutokselle kiinteistö ei ole kuitenkaan saanut vihreää valoa.
Keskusta-alueilla soisi, että käyttötarkoitukset voisivat elää ajassa kysynnän mukaan. Tyhjät tilat eivät tuo elävyyttä, ja siksi tyhjentyneelle tilalle pitää antaa mahdollisuus mukautua todellisiin tarpeisiin ripeillä uudistushankkeilla. Tästä kirjoitin Helsingin Sanomien Vieraskynässä viime vuoden heinäkuussa (31.7.).
Tyhjät tilat tuhlaavat niin ympäristöä kuin kansallisvarallisuuttamme. Esimerkiksi vuonna 2018 pääkaupunkiseudun tyhjien toimistotilojen ylläpito maksoi omistajilleen – käytössä olevien tilojen keskimääräisten kustannusten ja energiankulutuksen perusteella laskettuna – yhteensä 57 miljoonaa euroa ja aiheutti 42 tuhatta tonnia hiilidioksidipäästöjä.
Kaavoitukseen liittyykin monia pullonkauloja, joista käyttötarkoitusmuutosten hankaluus ei ole ainoa. Esimerkiksi maan- tai kiinteistön omistajalla ei ole suoraa keinoa tuoda omia resurssejansa kaavoittajan resurssipulan avuksi tai suoraa keinoa saada ehdotukset päättäjien pöydille ja päätettäväksi.
RAKLI on esittänyt, että kiinteistönomistajille kirjataan maankäyttö- ja rakennuslakiin oikeus saada asiallisesti valmisteltu suunnitelma poliittisten päätöksentekijöiden käsittelyyn. Näin kunnan ja kiinteistönomistajien yhteiselle kehittämiselle saadaan virallinen asema ja yksityiset resurssit otetaan mukaan kaavoitukseen.
