• fi
  • en
  • Kirjaudu

    Puurakentamisen kasvattamiseksi tarvitaan kaavoihin joustavuutta, kustannustehokkuutta ja tiivistä yhteistyötä osapuolten kesken

    Puurakentamisesta puhutaan paljon, mutta sen suosio ei näy luvuissa. Vuonna 2019 rakennetuista julkishallinnon opetustiloista 20 prosenttia oli puurakenteisia ja asuinkerrostaloista alle 15 prosenttia. Puun markkinaosuus asuinkerrostaloissa vuosina 2010-2019 oli alle 6 prosenttia. Betonirakentamisen määristä puurakentaminen on vielä tällä hetkellä kaukana.

    Kiinteistö- ja rakentamisalalla on tahtoa yhteistuumin edistää puun tuomista rakentamismateriaalina betonin rinnalle. Tähän liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia käsiteltiin kiinteistönomistajia ja rakennuttajia edustavan RAKLIn ja ympäristöministeriön toteuttamassa puurakentaminen-klinikassa. Klinikan tuloksena koottiin toimenpiteitä, joilla suomalaisen puurakentamisen osuutta kaikessa rakentamisessa voidaan lisätä. Klinikkaan osallistui rakennuttajia, urakoitsijoita, suunnittelijoita sekä alan järjestöjä ja tutkimuslaitoksia. 

    ”Puun käytön lisääminen alentaa rakentamisen hiilijalanjälkeä. Samalla voidaan pienentää rakennetun ympäristön koko elinkaarenaikaista hiilijalanjälkeä. Puurakentaminen luo edellytyksiä paremman laadun ja tehokkaamman tuotannon kehittämiseen. Lisäksi se tuo rakennusten ja rakennusmateriaalien kierrätettävyyteen uusia mahdollisuuksia”, kertoo projektipäällikkö Juho Kess RAKLIsta.

    “RAKLIn klinikkatoiminta näyttää hyvin toimivalta mallilta pureutua kehityksen kriittisiin kohtiin. Puurakentaminen on voimakkaassa kasvuvaiheessa ja kasvukipuja on, mutta suuri kiinnostus klinikkaan todisti, että rakennusala haluaa olla kasvussa mukana”, toteaa puurakentamisen ohjelman päällikkö Petri Heino ympäristöministeriöstä.

    Yhteistoiminnallisuuden hyödyt käyttöön

    Klinikan työpajoissa nousi esille useita asioita, jotka tällä hetkellä rajoittavat puurakentamisen kasvua. Esimerkiksi puutuotetoimittajia ei tällä hetkellä ole Suomessa kovin montaa, joten hankkeissa tarvitaan yhteistoiminnallisempia toimintamalleja ja hankinnassa neuvottelumenettelyä. 

    Yhtenä puurakentamisen esteenä klinikkaan osallistujat kokivat myös kaavamääräykset, jotka eivät huomioi puurakentamisen erityispiirteitä. Esimerkiksi vaatimukset väestönsuojista ja yhteisistä tiloista voisivat olla rakennuskohtaisuuden sijaan aluekohtaisia. Suosituksena nousi myös rakennusoikeuteen lisättäväksi huoneistojen sisäisten paksumpien kantavien seinien osuus kerrosalasta.

    Lisäksi kaupunkien välinen yhteistyö nähdään tärkeänä ja keskeisenä keinona edistää puurakentamista. Puurakentaminen voitaisiin tuoda osaksi kuntien strategioita, ja näin se tulisi huomioiduksi kaavoitus- ja tontinluovutusohjelmissa.

    Puurakentamisen kustannukset ovat myös tällä hetkellä muuta rakentamista korkeammat. Hankkeessa, jossa verrattiin samanlaisia puu- ja betonikerrostaloja, puukerrostalo oli noin 10-15 prosenttia vastaavaa betonirakenteista taloa kalliimpi. Tehtaissa tapahtuva valmistus sekä toistettavat vakioratkaisut, jotka lisäävät laatuakin, nähdään keinona kustannusten alentamiseen.

    Lisätietoa:

    Juho Kess
    Projektipäällikkö
    050 534 3955
    juho.kess@rakli.fi

    Petri Heino 
    Puurakentamisen ohjelmapäällikkö, ympäristöministeriö 
    0295 250 203 
    petri.heino@ym.fi