Millaisia asuntoja etätyöaikana – ihmiset ja muuntojoustavuus keskiöön

Etätyön yleistyminen olisi ollut teknisesti mahdollista jo pitkään. Kuitenkin vasta ulkoinen kriisi toi siitä todellisuutta meille kaikille. Nyt iso osa kansasta on tehnyt etätöitä ½ vuotta. Näin voi jatkua riippumatta siitä millainen pandemian tuleva kehitys on. Etätyön jatkuessa työvälineet paranevat ja niiden käyttöä opitaan. Samalla kohtaamme kysymyksen siitä millaisia asuntoja etätyömaailmassa tarvitaan ja kuinka tarpeeseen vastataan?

Suomessa on eri lähteistä riippuen noin 2,0 miljoonaa omistusasuntoa ja 0,8 miljoonaa vuokra-asuntoa. Äärimmäisen harva niistä on suunniteltu siten, että kaikkien asujien mahdollisuus etätyöhön tai -opintoihin olisi otettu huomioon. Siksi olemme viime kuukaudet tehneet etätöitä keittiönpöydän kulmalla tai sohvalla. Koululaiset makaavat koneen ääressä sängyllä puhelin kädessä. Saattaapa joku sulkeutua saunaan teams-palaveriin, ettei häiritsisi olohuoneessa työskentelevää tai opiskelevaa. Osa on kesällä hakenut inspiroivaa työympäristöä takapihan auringosta tai kahvilasta. Etätyön johtaminen ei onnistu entisin keinoin – kuinka innovoidaan tai inspiroidutaan kun yksi puhuu ja muut ovat ruudulla vain nimikirjaimina mykistettyjen mikrofonien takana?

Ennen kun alamme pohtimaan etätyömaailman asumisen teknisiä ratkaisuja olisi hyvä tunnistaa tärkein lähtökohta. Mielestäni nyt on aika nostaa korostetusti keskiöön ihmisten tarve. Jotta tässä onnistuttaisiin, tulisi mielestäni hyväksyä joitain seikkoja.

Ensiksi tulisi hyväksyä, ettemme ole kovinkaan taitavia ennakoimaan tulevia tarpeita. Tästä osoituksena on se, ettemme kyenneet näkemään yhden hengen talouksien osuuden huikeaa kasvua, emme kaupungistumisen koko kuvaa segregaatioineen emmekä nyt etätyön läpilyöntiä. Koska tulevaisuus on ennakoimaton, meidän tulisi välttää kiveenhakattuja huoneistojakaumia ja käyttötarkoituksia. Jotta kiinteistöala voisi vastata muuttuviin tarpeisiin, tulisi läpikulkevana lähtökohtana olla muuntojoustavuus.

Toiseksi muuntojoustavuus itsessään on sana, jota voidaan ajatella monella tapaa. Itse mieltäisin sen siten, että eksaktien käyttötarkoitus- tai huoneistojakaumavaateiden sijaan pikemminkin varmistettaisiin edellytykset niiden muuttamiselle. Ajattelu pitäisi siis kääntää päälaelleen – detaljoitujen asemakaava- tai muiden vaateiden sijaan pitäisi varmistaa, että detaljit eivät aiheuta esteitä korttelin, rakennuksen, huoneistojen tai muiden tilojen käytön joustavuudelle. Puhun asemakaavoituksesta, koska siinä vaiheessa tosiasiallisesti lyödään lukkoon lähes kaikki muuntojoustavuuden mahdollistavat tai estävät seikat. Kaupunkisuunnittelijat ovat paljon vartijoina ja uuden edessä. Oppimisprosessi meille kaikille.

Taloudellisesti suuri kysymys on se kenen vastuulle etätyön edellyttämät ratkaisut kuuluvat. Konkreettisesti – jos laadukas etätyö edellyttää yhtä huonetta suuremman asunnon hankkimista, olisiko tämä työntekijän vastuulla – ja voidaanko se ajatella tulonhankkimisvähennyksen piiriin kuuluvaksi? Vai onko kyse työnantajan vastuille kuuluvasta asiasta ja voisiko se johtaa työsuhdeasuntojen paluuseen?

Tarvitsemme nyt laajan keskustelun siitä  kuinka kiinteistö- ja rakentamisalan edellytykset vastata etätyöajan vaateisiin luodaan. Jotta tässä onnistuttaisiin, meidän tulisi asettaa ihminen keskiöön ja hyväksyä ajatus siitä, että emme ole kovinkaan taitavia ennakoimaan tulevia tarpeita. Siksi koko ketjun maankäytöstä käyttöön kulkeva muuntojoustavuus on kestävä tapa vastata haasteeseen.