• fi
  • en
  • Kirjaudu

    Tyhjissä tiloissa piilee mahdollisuuksia

    30.03.2017

    Tyhjää tilaa on pääkaupunkiseudulla yli miljoona neliötä. Tämä on luonnollisesti taloudellinen rasite, mutta vaikutukset ovat myös laajemmat. Tyhjät rakennukset heikentävät alueen elinvoimaa ja vetävät puoleensa ilkivaltaa. Useissa eurooppalaisissa kaupungeissa ongelmia on taklattu sallimalla joustavasti tyhjien tilojen tilapäiskäyttö. RAKLIn järjestämässä tilaisuudessa esimerkkejä erilaisista toteutuksista kertoivat Bob de Vilder Camelot Europesta ja Sampo Ruoppila Turun yliopistosta. Sääntelyn näkökulmasta asiaan otti kantaa Jaakko Kanerva Asianajotoimisto Kuhanen, Asikainen, Kanervasta.

    Hollannissa kiinteistöjen tilapäiskäyttö on merkittävää liiketoimintaa – tyhjiä tiloja manageeraavia yrityksiä on 25. Tilapäiskäyttö ei ole rakennuksen lopullinen käyttötarkoitus, mutta sillä voidaan tasoittaa tietä kohti pysyvämpää ratkaisua. Euroopassa tyhjillään olleita rakennuksia hyödynnetään tilapäisesti asumisen lisäksi esimerkiksi valokuvaus- ja musiikkistudioina sekä erilaisina työtiloina.

    Silmät ja korvat paikan päällä

    Ihmiset tarvitsevat yhä moninaisempia asumisen vaihtoehtoja erilaisissa elämäntilanteessa. Tilapäisasumisen malli on esimerkkimaana käytetyssä Hollannissa pääosin valtion sääntelemä ja kohtuuhintainen. ”Useilla ryhmillä on tarvetta väliaikaiselle kodille. Meillä on kohteita vaikkapa avioeroiseille, jotka ovat joutuneet luovuttamaan kotinsa perheelle, eivätkä vielä ole löytäneet itselleen pysyvää asuntoa”, kuvaili Bob de Vilderkuudessa maassa toimivasta Camelotista, jolla on yhteensä 10 000 vuokralaista. Asukkaat eivät Hollannissa tee perinteistä vuokrasopimusta managerin kanssa, vaan heillä on ”kiinteistövahdin” statuksen tuova väliaikainen lisenssi, joka oikeuttaa asumiseen kohteessa. Lapsia ei tilapäisasunnoissa asu, eikä myöskään rikollisen taustan omaavia henkilöitä.

    Omistajan näkökulmasta tyhjän rakennuksen tilapäinen käyttö tarjoaa keinon minimoida syntyviä kuluja, kun kiinteistöstä saadaan edes hieman tuottoa ja tyhjillään olosta johtuvia riskejä, kuten ilkivaltaa, vahinkoja ja onnettomuuksia tai alueen epäsuotuisaa sosiaalista kehitystä saadaan minimoitua. ”Pidän tilapäiskäyttöä erittäin kiinnostavana vaihtoehtona esimerkiksi kaavamuutosalueilla, joille on asetettu määräaikainen toimenpidekielto. Olisi hienoa, jos rakennuksia voitaisiin käyttää entistä joustavammin muutosta odotettaessa”, visioi Kimmo Kurunmäki RAKLIsta. Liikkeelle pitäisi lähteä kokeiluilla, joiden pohjalta voitaisiin muokata suomalaiset käytännöt tyhjien tilojen tilapäiskäytölle.

    Sääntely mahdollistaa väliaikaiset ratkaisut

    Hollannissa on syntynyt erilaisia toimintamalleja, jotka helpottavat rakennusten kustannustehokasta tilapäiskäyttöä. Esimerkiksi paloviranomaiset ovat luoneet konseptin, joka helpottaa kohteiden hyväksymistä asumiskäyttöön. Myös joustavia teknisiä ratkaisuja, kuten siirrettäviä suihkuyksiköitä on kehitetty. ”Väliaikaisratkaisut eivät kaikilta osin täytä nykyvaatimuksia esimerkiksi esteettömyyden suhteen, mutta Hollannissa on päätetty joustaa, jotta rakennukset saadaan edes tilapäisesti käyttöön”, de Vilder kertoi.

    Lainsäädännön kannalta tilapäiskäyttöä kommentoinut Jaakko Kanerva totesi, että tilapäiskäytön kokeileminen on jo nykyisen sääntelyn puitteissa mahdollista meilläkin. Rajanvetoa käytäneen lähinnä siitä, mikä on pysyvää asumista ja mikä majoitustoimintaa sekä rakennusluvan ja kaavoituksen määräaikaisuuteen liittyvistä kysymyksistä. ”Käytännön testaamisen ohella täytyy jatkaa analyysiä siitä, millaisia muutoksia säädöksiin mahdollisesti tarvittaisiin. Muissakin Euroopan maissa sääntelyn asettamia reunaehtoja on väljennetty sitä mukaa, kun tarve on käytännössä osoitettu”, sanoi Kanerva.

    Tilapäiskäyttö vaatii asennetta

    Uutta nostetta parhaat päivänsä nähneelle tai kehitysvaiheessa olevalle alueelle voidaan saada laajemmassakin mittakaavassa, kun ajatellaan rohkeasti uudella tavalla. ”Kaupunkitilan tilapäiskäyttö asettuu tapahtuman ja pysyvän rakentamisen välimaastoon. Sillä on saatu kohennettua esimerkiksi negatiiviseen kierteeseen ajautuneiden lähiöostareiden tilannetta tai luotua uudelle alueelle vetovoimaa jo ennen varsinaista rakentamista”, kuvaili Sampo Ruoppila. Tilapäistä kaupunkitilan käyttöä on nähty Helsingissäkin muun muassa Kalasatamassa, jossa konttikahvilasta tuli suosittu kesäkeidas ja kaupunkiviljelykset kukoistavat tai Rautatientorilla, jonka Jääpuisto on houkutellut paikallisten lisäksi myös turisteja nauttimaan talviurheilusta. Pop-up-kulttuurin vahvistuminen on omiaan lisäämään asukkaiden masinoimaa kaupunkikulttuurin kehittämistä.

    Asenne ja tahto kokeilla uutta ovat edellytyksiä tilapäiskäytön edistämiselle Suomessa. ”Muualla tätä on testattu jo parinkymmenen vuoden ajan ja hienoja toteutuksia on runsaasti. Nyt viimeistään on oikea hetki kokeilla erilaisia ratkaisuja rohkeammin meilläkin”, kannusti Kimmo Kurunmäki. Kokemusten perusteella olennaisinta tilapäiskäytön onnistumisessa on valo, avaruus ja hyvät yhteydet, jotka kaikki lisäävät paitsi alueen houkuttelevuutta myös ihmisten turvallisuuden tunnetta. Vaikka liikkeelle lähdettäisiin hyvinkin pienimuotoisesti ja ei-kaupallisesti, voi tilapäiskäyttö onnistuessaan avata myös uusia ovia kaupalliselle kehittämiselle.