• fi
  • en
  • Kirjaudu

    Marika Latvala: Oppimisympäristöjen kinkerit koolla – asu vapaa, mutta pakollinen

    Miltä tuntuisi opiskella pienessä suojaisessa kolossa? Olla kaikkien ympäröimänä omassa pienessä pesässä? Sipsutella villasukat jalassa, hakea kahvia ja ottaa rennosti kuin kotona konsanaan, mutta kuitenkin muiden ympäröimänä? Tehdä ryhmätöitä oikeasti mukavassa tilassa, jossa keskustelu ei häiritse muita ja antaa juuri sen rauhan, jota silloin tarvitaan? Innostavaa, rauhoittavaa, luontevaa vai ihan täysin mahdotonta ja kauhistuttavaa, ”menkää pois minun tilastani” -tunnelmaa? Siinäpä meillä haaste: Kuinka saada uudet oppimisympäristöt tukemaan kaikkea oppimista, uusia oppimisen muotoja ja ennen kaikkea kaikkia oppilaita ja opiskelijoita?

    Oppimisympäristöt-teemaverkostomme toiminta käynnistyi kick off -tilaisuudella, jossa heitettiin ilmaan haasteita, mahdollisuuksia ja toiveita tulevasta yhteistyöstä. Kokoonnuimme inspiroitumaan ja jakamaan tietoa Aalto-yliopiston uusittuihin tiloihin Otakaari 1:een. Mukana oli osa noin 50 hengen verkostosta, joka koostuu eri kaupunkien, yliopistojen, konsulttien ja muiden aiheesta innostuneiden tahojen edustajista.

    Verkostossa ovat siis mukana ja mukaan otetaan edelleen jäsenistöstämme ne, jotka ovat kiinnostuneita oppimisympäristöiden kehittämisestä ja/tai työskentelevät niiden parissa. Verkoston, kuten teemaverkostojemme yleisestikin, tarkoitus on vapaamuotoisen kohdistetun viestinnän ja toiminnan kautta tavoittaa laaja joukko jäseniämme, vaihtaa näkemyksiä, antaa tukea toisilleen sekä kehittää yhteisiä käytäntöjä ja toimintatapoja. Kukin verkosto muodostuu vetäjänsä ja osallistujiensa näköiseksi. Toiminta ei ole vain RAKLIn toimistosta lähtöisin vaan sen voi käynnistää kuka vain verkostoon kuuluva. Kaikki lähtee osallistujiensa innostuksesta ja meillä sitä tuntui olevan – melkoisen mukavastikin vielä.

    Oppimisympäristöt-verkostossa ei ole kyse vain yliopistojen uusituista tiloista tai homekouluista. Lähestymme aihetta oppimisympäristöjen kehittämisen näkökulmasta ja otamme mukaan mietintään yliopistomaailman, lukiot ja peruskoulut unohtamatta päiväkoteja, jotka myös ovat oppimisympäristöjä, ehkä jopa tärkeimpiä niistä. Haluamme olla kehittämässä kokonaisuudessaan hyvää ja tasapainoista koulutietä kaikille.

    Verkoston jäsentä Heikkiä mukaillen: ”Ei ole kyse pelkästään siitä, mitä me teemme, vaan kenelle tätä teemme. Oppimisympäristöt luovat tulevaisuuden lapsillemme.”

    Koska haluamme nähdä aiheen laajemmin, eikä vain tilanäkökulmasta, kutsumme tarpeen mukaan myös pedagogeja ja opetussuunnitelmia laativia tahoja meitä sivistämään ja auttamaan. Myös liikunta- ja ergonomiapuoli on syytä jossain vaiheessa kutsua mukaan, kunhan saamme ensimmäisen tapaamisen jälkimainingit laannutettua ja suuntaan selkeyttä. Pääasia on, että tieto liikkuu, kokemus karttuu ja homma pysyy hyvällä, innostuneella tiellään.

    Positiivisia lähtöjä ja aihioita onkin jo olemassa. On huomattu, että oppimisympäristöjen kehittäminen, jos joku, kaipaa käyttäjälähtöistä suunnittelua ja mukaan on otettava ja otettukin jo niitä, jotka oikeasti tiloja ja toimintoja käyttävät. On huomattu myös, että yhteistyössä tekemällä ja kehittämällä saadaan molemminpuolisia hyötyjä. Jopa toimintakulttuuria kehittävä ryhmä, eli verkostomme koetaan positiiviseksi käänteeksi, ja oppia halutaan ammentaa niin verkoston sisältä kuin muualtakin maailmasta.

    Myös negatiivisista asioista ja kokemuksista halutaan oppia ja kääntää ne yhdessä ratkaistaviksi haasteiksi. Luonnollisesti tekniset asiat, kuten esimerkiksi akustiikka, koetaan haasteeksi erityisesti muutettaessa vanhaa uudenlaiseksi oppimisympäristöksi. Suurempana haasteena kuitenkin nähdään ihmisten erilaisuus ja toimintojen monimuotoisuus. Mitä tule huomioida ja miten saadaan tiloista juuri kulloinkin kyseessä olevaan toimintaan sopivat, kun ulottuvuuksia on enemmän kuin yksi tai kaksi? Tutkimustietoa siitä, miten nyt framilla olevat monitoimitilat oikeasti toimivat, ei ole. Ollaan siis jännän äärellä ja vähän hikikarpalot otsalla avoimin ja innokkain mielin etenemässä. Kuinka saadaan tilat tukemaan ja innostamaan kaikkia oppimaan ja olemaan mukana vauvasta vaariin?

    Vera, verkoston jäsen: ”Kun uudet oppimisympäristömme ovat valmiit, on tämä kuvan taapero oppitiensä alussa.”

    Monta on mietettä, monta on haastetta, monta on innostujaa, mutta mukaan mahtuu vielä. Tule osaksi jotain suurempaa.

    Marika Latvala